Ekat Espanjan herkut

Saavuimme Espanjaan syksyä viettämään vasta myöhään eilen illalla, mutta Iris on jo ehtinyt korkata paikalliset herkut ja maistella patatas bravaseita (uppopaistettuja perunalohkoja, joissa on kohtuullisen tulista tomaattikastiketta). Pyysimme patatakset ilman suolaa jotta Iriskin pääsisi osalliseksi herkusta (siksi tuo valkoinen purkki keikkuu tuossa ikään kuin aikuisten olisi pakko lisätä sitä). Lupaan päivittää blogia nyt ahkerammin, kun meitä on taas kaksi huoltajaa!

Lihotusherkkuja

Iriksellä oli eilen pelätty yksivuotisneuvola! Sanon siksi "pelätty", että kun hänet laskettiin vaa'alle, odotin jälleen terkkarin kauhistunutta ilmettä. Eivätkä lukemat tosiaankaan päätä huimanneet: 7 350 grammaa. Meillä oli onnea matkassa ja neuvolatätinä oli vanha suosikkimme, joka totesi ainoastaan että Iris kasvaa omalla käyrällään (-2 tai jossain vielä matalammalla) ja että kunhan ruokaa on tarjolla tarpeeksi usein, kaikki on ihan ok. Otin kuitenkin onkeen siitä kommentista, että kotiruokamme on luultavasti aika vähärasvaist/-kalorista ja että Irikselle pitäisi ehkä toisinaan keksiä jotakin oikein kaloripitoisia juttuja. No, nyt on keksitty! Olemme näinä hetkinä lähdössä Espanjaan, ja jääkaapissa oli puolikas purkki smetanaa lounaaksi vetäisemäni borschkeiton jäljiltä. Ei muuta kuin joukkoon hiukan mustikoita (tai muita marjoja/hedelmiä) ja ripaus vaniljasokeria; sitten smetana jäätymään "jäätelöksi". Osui ja upposi! Ja smetanassahan on 42 g rasvaa / 100 g. Maistoin itsekin hiukan!

Spaghetti love

Tämä kuva symboloikoon sitä, että yksinhuoltajaviikkoni ovat pian ohi! Iris on hassua kyllä keskittynyt viime aikoina tankkaamaan hiilihydraatteja; esimerkiksi tästä herkullisesta kesäkurpitsa-sipuli-valkosipuli-kermapastasta hän erotteli kasvikset pois kuin vanha tekijä ja ahmi sen sijaan spagettia kuin pieni eläin. Ei todellakaan mikään karppaaja tämä lapsi!

Ruotsin herkkuja

Kävimme pienellä Ruotsin-risteilyllä, ja taas kerran tuntuu siltä, että kyllä siellä toisella puolella lahtea kaikki on suloisempaa ja ihanampaa. Löysimme muun muassa täydellisen vauvakahvilan ja -putiikin, jossa lapset saivat kerrankin kirmata vapaana isossa, turvallisessa ja iloisesti sisustetussa tilassa sillä välin kun vanhemmat hörppivät lattejaan. Kahvilassa oli myös vauva- ja lapsiystävällisiä herkkuja, joita oli tietenkin pakko kokeilla. Tässä esimerkiksi Ella's-smoothie. Oli pakko ostaa toinen mukaan, koska Iris söi paikan päällä ostamamme paketin loppuun niin käsittämättömän hanakasti, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Tässä pussimaiseen uusiomuoviin pakatussa smoothiessa on se hassu idea, että kun korkki avataan, lapsi voi itse puristaa smoothieta suuhunsa ja imeä sen ikään kuin avonaisesta tuttipullosta. Hedelmäsmoothieiden kohdalla ajatus olikin vielä ihan miellyttävä, mutta ihmettelin hiukan saman merkin viereisissä pöydissä syötäviä Ella's-liharuokia; olisiko muka kiva turtsautella suuhunsa lihaperunasosetta? No, mutta perussoseisiin verrattuna nämä Ruotsin ihmeet ovatkin melkein sormiruokaa, kun pienikin vauva syö niitä jo itsenäisesti. Eikä tule sotkun sotkua, ahh!

Pikaruokaa à la vauva

Olemme nyt Iriksen kanssa kahdestaan kaksi viikkoa, mikä ei ole ihan pieni aika juosta kävelemään opettelevan, kulmahampaita tekevän ja ylienergisen (ja useimmiten toki ihanan!) yksivuotiaan perässä. Ruokahuolto onkin nyt pitkälti lounaspaikkojen ja nopeiden kotiruokien varassa. Yksi suosikeistamme on kesäkurpitsamunakas, jonka valmistus on maailman nopeinta eikä tiskiäkään synny liikaa. Jaamme yhden munakkaan niin, että äiti syö puolet, Iris neljäsosan yhtenä päivänä ja toisen neljäsosan seuraavana päivänä.

Pikamunakas

2 kananmunaa (mielellään luomuja!)
n. 6 ohutta kesäkurpitsaviipaletta
paistamiseen öljyä

Riko munat kuppiin, sekoita haarukalla. Kaada munamassa pannulle ja painele kesäkurpitsaviipaleet mukaan melkein heti. Kun munakas on hyytynyt, käännä se ja paistele vielä muutama minuutti.

Suosikkiaamiainen

Luovuimme jo jonkin aikaa sitten aamupuurosta, koska se ei vain kertakaikkiaan maistu Irikselle. Siinä palaa jo äidiltä (tai erittäin kärsivälliseltä isältäkin) hermot, kun aamutuimaan herää puuroa keittämään, ja sitten sitä vain kerran sohaistaan sormella ja/tai katsotaan, kuinka kivasti se losahtaa lusikasta lattialle. Tässä sen sijaan stressitön yksivuotiaan pika-aamiainen, joka maistuu (ja josta riittää tutkittavaa ja puuhaa kivasti niin pitkäksi aikaa, että vanhemmatkin ehtivät syödä!

...arjen luksusta: (mahdollisimman vähäsuolaista) näkkileipää, pari juustosiivua ja tomaattiviipaleita!

Unesta pöytään!

 Näin eräänä yönä vauhdikasta unta, jossa perustin ympäri Suomea vietettyyn Ravintolapäivään oman ravintolan. Juoni oli vähän epäselvä, mutta sen muistin, että paistoin lettuja suurelle määrälle väkeä ja Iriskin oli mukana. Päätin uneni innoittamana tehdä vauvaystävällisen lettutaikinan heti samana iltana, ja kun sitten herkuttelimme letuilla koko perhe (täytteitä oli todella helppo varioida: Irikselle paistettua lohta, tomaatteja ja raejuustoa ja meille näiden lisäksi vielä kylmäsavulohta, feta-pinaattihöystöä ja marinoituja herkkusieniä) että ties vaikka perustaisin seuraavaan Ravintolapäivään, milloin se sitten onkaan, sormiruokailija- ja muutenkin lapsiystävällisen ravintolan, jossa ei kuitenkaan jätetä huomiotta tuiki tavallisia herkkusuita ja lettujen ystäviä. Letuista olisi helppo tehdä kaikenlaisia allergikkoversioitakin (ainakin maidoton ja munaton lettutaikina olisi helppo virittää). Pysykää kuulolla!!

Lettutaikina

5 dl maitoa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Turvota jääkaapissa ainakin puoli tuntia, mielellään vaikka tunninkin verran. Paista (mahdollisuuksien mukaan suolattomassa) margariinissa mahdollisimman ohuita lettuja. Täytä suolaisilla tai makeilla herkuilla.

Iris toimi lettutestaajana ja tuli siihen tulokseen, että letut ovat täydellistä sormiruokaa! Käteen sopivia, pehmoisia, ja ah niin hyviä.