Synttäripiknik

Iris täyttää huomenna vuoden! Sen kunniaksi vietimme molemmat koko päivän "lomaa" (eihän meillä kummallakaan varsinaista nine to five -päiväduunia ole, mutta välillä tuntuu siltä, että tutkijat/kääntäjät/freelancerit eivät ole vapautensa vastapainoksi täysin lomalla koskaan). Kävimme kahdessa museossa ja kävelimme pitkät pätkät Helsingin merellisissä maisemissa, ja nälän kurniessa kävimme eväiden kimppuun. Tässä eväskorimme sisältö: itse leivottuja sämpylöitä tomaatti-, kesäkurpitsa-, kipparijuusto- ja basilikatäyteillä, Frezzaa (tämä sentään vain aikuisille), Smuuti-smoothieita (oikein kiva vaihtoehto varsinkin sokeroiduille mehuille että yleensä todella kalliille smoothieille) sekä maustamaton Alpro soya -jugurtti, Iriksen uutta herkkua.

Pieni piknikkaaja vauhdissa. Tein muuten sämpylöitä sekä ihan normaaleita että Irikselle minikokoisia, jotta hän kerrankin saisi itselleen sopivan kokoisen minipurilaisen eikä aina vain jättileipien riekaleita. Hauska idea!

Vuoden iässähän lapsi saa neuvolan mukaan alkaa syödä samaa ruokaa kuin muukin perhe, ellei nyt . Iris on jo aika pitkään syönyt melko samaa sapuskaa kuin mekin, joten mitään kovinkaan suuria dramaattisia muutoksia ei ole luvassa.

Amaranttia!

Ruokakaapissani möllötti pussillinen amaranttia, jonka olin joskus hätäpäissäni ostanut Ruohonjuuresta. Amarantti on ikään kuin pienenpieniä riisinjyviä, ja (siteeraan Wikipediaa) siinä on kolminkertainen määrä kuitua ja viisinkertainen määrä rautaa verrattuna venhään sekä kaksinkertainen määrä kalsiumia verrattuna maitoon. Kuulostaa hyvältä, mutta paketissa ei valitettavasti ollut edes keitto-ohjetta; googlailun ja improvisoinnin perusteella tein seuraavanlaista herkkua:

Amaranttipata


1 sipuli
2 kesäkurpitsaa
1 munakoiso
1 dl amaranttia
2 dl vettä
öljyä & haluamiasi mausteita


Pilko kasvikset suikaleiksi (joita vauvan on helppo poimia suuhunsa). Kuullota niitä pannulla, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää amarantti ja pyörittele hetkinen. Lisää lopuksi kiehuva vesi ja anna seoksen poreilla hiljaa noin 20 minuttia - kunnes amarantti on imeytynyt. Anna mielikuvituksesi lentää maustamisen suhteen: korianteria, kookoshiutaleita, jeeraa... (ja aikuisille vaikkapa loraus soijakastiketta)

Superhelppo soijarouhemakaronilaatikko

Viikonlopusta on tulossa kiireinen, joten päätin perjantai-illan kunniaksi (tällaisia näistä perjantai-illoista on tullut vauvan myötä, huraa!) tehdä jättimäisen makaronilaatikon, josta riittää vaikka kuinka moneen ateriaan. Tein kiireessä piirakkaa myös huomisiin juhliin, joten oikaisin yhden työvaiheen ja jätin laatikosta pois paistetun sipulin; lopputuloksena on niin helppo ja silti hyvä ruoka, että ihan ihmetyttää.

Soijarouhemakaronilaatikko


750 g makaronia (mielellään tummaa!)
3 dl soijarouhetta (mielellään tummaa!)
n. 5-6 dl kuumaa vettä
hiukan soijakastiketta & haluamiasi mausteita (esim. oregano, mustapippuri, persilja)
2 dl kermaa (jos lapsi ei vielä syö maitotuotteita tai vältät niitä muusta syystä, käytä kaurakermaa)
1 tlk tomaattimurskaa


öljyä vuoan voiteluun


Keitä makaronit kevyesti suolatussa vedessä. Kun makaronit kiehuvat, sekoita keskenään soijarouhe + kiehuva vesi + soijakastike ja haluamasi mausteet. Voitele vuoka, johon sitten heität kerroksittain makaronia, turvonnutta soijarouhetta, tomaattikastiketta, kermaa jne., niin että päällimmäiseksi kerrokseksi jää makaronia. Pinnalle voi halutessaan ripotella juustoraastetta (vauvalle voi annostella laatikkoa juustokerroksen alta). Paista 175 asteessa 20 minuuttia, laita sitten uuni pois päältä ja anna vuoan olla jäähtyvässä uunissa vielä toiset 20 minuuttia.

Kauden kesäkurpitsarisotto

Suomalaiset kasvikset ovat nyt parhaimmillaan ja edullisimmillaan ja niiden syöminen on todellinen ekoteko, joten kannattaa ottaa niistä ilo irti! Riisi ei todellakaan ole mikään ilmastoystävällinen ruoka, joten jos tästä haluaa suomalaista lähiruokaa, kannattaa korvata se esimerkiksi ohralla tai kaurahelmillä. (Minä puolustaudun sillä, että olemme raahanneet risottoriisiä Espanjasta, ja siellä se sentään on kotimaista.) Yksi ystäväni sanoi että hänen samanikäinen lapsensa kammoaa riisiä yli kaiken, mutta ainakin Iris nappaa mielellään käteensä pehmeän riisipallukan (jotkut sormiruokailijat kai innoissaan nyppivät yksittäisiä riisinjyviä, taktiikkansa kullakin!) ja työntää sen suuhunsa. Tähän ruokaan käy parhaiten suuri, korkeareunainen paistinpannu tai teflonpohjainen kasari tai pata.

Kesäkurpitsarisotto


2 kesäkurpitsaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 3 dl risottoriisiä (tms.)
n. 6 dl vettä tai vähäsuolaista kasvislientä
oliiviöljyä

Kuullota sipuleita ja ohuita kesäkurpitsasuikaleita reilussa määrässä oliiviöljyä, kunnes ne ovat kypsiä (n. 15 minuuttia). Lisää pannulle riisi ja kuullota vielä ainakin 10 minuuttia, kunnes riisi alkaa olla läpikuultavaa. Kuumenna vesi (tai liemi) kiehuvaksi ja lisää sitä riisiseokseen pikku hiljaa: anna riisin imeä aina kaikki vesi ennen kuin kaadat joukkoon lisää. Sekoittele koko ajan. Kun riisi tuntuu kypsältä, tarjoile! Aikuisille mukaan sopii vielä mainiosti esimerkiksi parmesanraaste.

Syömisen uudet tuulet

En oikein saanut napattua kuvaa Iriksen uusimmasta keksinnöstä, joka (valitettavasti) on se, että hän laittaa ruokaa suuhunsa, näykkii sitä hetken aikaa ja työntää sitten kielensä ulos, niin että ruoan palaset tipahtelevat sattumanvaraisessa järjestyksessä ulos. Kiva, kiva! Hän harrastaa sitä erityisesti omenoiden (kuten tässä kuvassa) ja muiden hiukan kuivempien juttujen, esimerkiksi leivän kanssa. Ruokaa kyllä siis myös uppoaakin ainakin lopuksi... ja vaikka kielitemppu on jokseenkin ärsyttävä, yritän sormiruokafilosofian mukaisesti olla hermostumatta ja antaa lapsen jopa "leikkiä" ruoalla, koska esimerkiksi Omin sormin suuhun -kirjan kirjoittajan Gil Rapleyn mukaan ruoalla leikkiminen palvelee sitä, että lapsi oppii tärkeitä asioita ruoan koostumuksesta ja olemuksesta ja alkaa ennen pitkää syödä siistimmin ja itsenäisemmin kuin soseita syövät ikätoverinsa. Sitä odotellessa!