En oikein saanut napattua kuvaa Iriksen uusimmasta keksinnöstä, joka (valitettavasti) on se, että hän laittaa ruokaa suuhunsa, näykkii sitä hetken aikaa ja työntää sitten kielensä ulos, niin että ruoan palaset tipahtelevat sattumanvaraisessa järjestyksessä ulos. Kiva, kiva! Hän harrastaa sitä erityisesti omenoiden (kuten tässä kuvassa) ja muiden hiukan kuivempien juttujen, esimerkiksi leivän kanssa. Ruokaa kyllä siis myös uppoaakin ainakin lopuksi... ja vaikka kielitemppu on jokseenkin ärsyttävä, yritän sormiruokafilosofian mukaisesti olla hermostumatta ja antaa lapsen jopa "leikkiä" ruoalla, koska esimerkiksi
Omin sormin suuhun -kirjan kirjoittajan Gil Rapleyn mukaan ruoalla leikkiminen palvelee sitä, että lapsi oppii tärkeitä asioita ruoan koostumuksesta ja olemuksesta ja alkaa ennen pitkää syödä siistimmin ja itsenäisemmin kuin soseita syövät ikätoverinsa. Sitä odotellessa!
Meillä vähän saman tyylinen meininki: tyttö laittaa ruokaa suuhun, ottaa sen pois ja katsoo mitä sinne tulikaan laitettua. Sitten hän tarjoaa sitä suupalaa kelle vaan lähellä olevalle.
VastaaPoistaIris on niin söötti ja nämä sun postaukset niin hauskoja, kun niissä on aina säntillisesti kuva lapsesta syömässä juuri sitä ruokaa :D
Kiitokset taas hyvistä ruokavinkeistä - esimerkiksi soijarouhemakaronilaatikkoa meidän lapsi syö kuin hullu puuroa!