En nyt kuormita silmiänne pullaohjeilla, sillä jokaisella emännällä on varmasti oma paras ohjeensa (eikä espanjalaisella huonolla kuivahiivalla näistä yksilöistä tullut kovin erikoisia)! Sanonpahan vain, että leivoin ensimmäistä kertaa Iriksen elämän aikana pullaa -- ja suosio oli taattu! Irikselle on viime viikkoina pukannut kulmahampaita ja syöminen on taas ollut vähän sitä sun tätä, mutta pullat saivat suun jopa hienoiseen hymyyn. Totuus on tietenkin se, että näissä veijareissa on vähän sokeria... En tiedä olenko täällä Espanjassa jotenkin löystynyt (täällä lapsille annetaan kaikenlaista oikeasti järkyttävää tikkareista valmisleivoksiin ja jatkuviin sokerisiin mehuihin...) vai onko neuvoloiden painopropaganda saanut minut ajattelemaan, että "kaikki käy, kunhan joku uppoaa", mutta alan suhtautua aika löysin rantein siihen, että Iris herkuttelee jollakin suht kotoisalla herkulla. Mitä te muut olette mieltä: yritättekö pitää lapsenne erossa herkuista hamaan tulevaisuuteen saakka, vai uskotteko että liika kieltäminen tekee kielletystä hedelmästä sitäkin kiinnostavamman? Pelkäättekö hammaspeikkoja? (sivuhuomautuksena kerrottakoon että minä ostin Irikselle Suomesta apteekista saatavia Katti Mattisen (!) xylitol-pastilleja ruoan jälkeen annettavaksi, mutta niiden vaikutus oli hiukan liian laksatiivinen, joten ne toistaiseksi jäivät...)
Vaikean kysymyksen kysyit.. Meillä tyttö on nyt 15 kk ja ainoat makeat tähän asti ovat olleet kaupan hedelmäsoseet ja 1 v synttäreillä vähän kakkua (joka meni alas vilunväreiden ja irvistyksen saattelemana :)
VastaaPoistaOlen itse ajatellut, että makeaa toki saa, mutta en erikseen opeta esim. että aina ruuan jälkeen saisi jotain jälkiruokaa. Mehua meillä ei tulla antamaan muuta kuin juhlatilanteissa tai kylässä.
Olen sitä mieltä, että lasta ei kannata turhaan "opettaa" makeaan, eli vaikka aikuiset saavatkin jälkiruokaa, niin lapsen (ainakaan näin nuoren) ei sitä vielä tarvitse saada. Asia on varmasti eri sitten kun lapsi kasvaa ja osaa itse ymmärtää mitä muut syövät ja saavat. :)
Ja se syy miksi en halua antaa sokeria/karkkia/makeaa on lähinnä se, etten halua opettaa lasta herkkuihin, ja tietysti myös ne hammaspeikot. Uskon myös, että aikuinen voi aika pitkälti vaikuttaa siihen miten lapsi aikuisena suhtautuu ruokaan ihan noin yleensäkin.
Mutta, minä olenkin tällainen idealisti, saapi nähdä miten omat opit toteutuvat käytännössä sitten kun lapsi kasvaa! :)
Kiitos kommentista!! :) Mulla oli aika samanlainen filosofia ennen kuin tultiin tänne Espanjaan, mutta kuten sanottua täällä noita herkkuja tulee joka tuutista, ja vaikutan aivan *todella* ankaralta äidiltä, kun viime hetkellä nappaan Iriksen edestä hänelle annettuja herkkuja. Esimerkiksi viime perhelounaalla anoppini (muuten oikein kiltti ja sydämellinen ihminen) alkoi syöttää Irikselle suklaakakkua omalla kakkuhaarukallaan, kun äidin silmä vältti -- oikein sydän alkaa hakata, kun muistelenkin tätä. Mutta jos jotain hyvää tässä on, niin ehkä ainakaan nyt kuuluisaa kielletyn hedelmän ongelmaa ei synny!
VastaaPoista...ja nuo vilunväreet on aivan mahtavat!! :):)