Terveisiä Helsingistä, jonne tulimme pistäytymään (kamera tosin unohtui Espanjaan, joten tällä kertaa kuvamateriaalia ei ole luvassa)! Yksi tärkeä syy oli käydä ravitsemusterapeutin juttusilla - ajanhan saimme jo elokuussa, kun Iriksen paino edelleen laahasi pohjamudissa (n. 8,5 kg / 84 cm).
Nyt kahden kuukauden aikana tilanne oli parantunut sen verran, että painoa oli tullut lisää kilo, pituutta kaksi senttimetriä! Se merkitsikin jo sitä, että paino-pituussuhde oli "noususuunnassa" (vrt. lähes koko kevään ja kesän jatkunut laskusuunta, kun pituus kasvoi mutta paino ei juurikaan) ja sekä neuvolantäti että ravitsemusterapeutti olivat paljon vähemmän huolissaan - syömisen hyvä tasapaino oli siis ilmeisesti löytynyt, ja kaikenlaiset pahemmat skenaariot saattoi sulkea pois (huh).
Nyt keskustelimmekin siis lähinnä siitä, miten päivittäinen kasvispainotteinen (Iris syö kotona lakto-ovo-kasvisruokaa satunnaisilla kalahöysteillä mutta kylässä toisinaan lihaakin, tähän mennessä kyllä lähinnä lihapullia ja ilmakuivattua kinkkua) ruokavalio tulisi koostaa. Terapeutti katsoi tarkasti ruokapäiväkirjojani - yksi päiväkirjan päivistä oli muuten se, jonka mainitsin edellisessä bloggauksessani - ja oli sitä mieltä, että Irikselle tarjotussa ruoassa ei ole mitään vikaa - ateriarytmi on hyvä, välipaloja saa olla tarvittaessa tiheästikin (näin pienen ihmisen verensokeri ja energiavarastot hyytyvät nopeasti) ja proteiinia on riittävästi (mm. linsseistä, pavuista, soijasta jne. saatava kasvisproteiini on hänen mukaansa
vähintään yhtä hyvälaatuista kuin lihankin, ei siis ole mitään syytä murehtia sitä että soijapyörykät pitäisi kasvusyistä vaihtaa broilerpyöryköihin)! Ainoa mihin terapeutti kiinnitti huomiota on rasva - sitä saisi hänen mukaansa olla nykyistä enemmänkin (suositus on 6-8 tl + levitteet, Irikselle siis vielä enemmän, mikä tuntuu jo melko paljolta). Ja erityisesti rasvan laatuun tulisi kiinnittää huomiota... Mm. täällä blogissa oli puhetta margariinista/voista, ja varsinkin kun täällä Suomessa saa luomuvoita, olen sivellyt leivälle sitä - ja sekös harmitti terapeuttia, joka luki suoraan esitteistään, että rasvan tulisi olla nimenomaan margariinia. Yritin vähän virittää keskustelua siitä että margariinit ovat aika prosessoitua tavaraa, mutta terapeutti tuntui uskovan kovasti (Suomessa jo 70-luvulta toisteltuun) margariinin ylivoimaisuuteen. Mene tiedä. Ainakin siitä olimme yhtä mieltä, että kasviöljyt (oliivi, rypsi jne.) ovat aina kaikkein paras vaihtoehto, ja niitä voisikin ruokaan lisätä todella huoletta.
Mainittakoon vielä, että terapeutti sallisi pienen herkuttelun silloin tällöin, eikä esim. joku kotoisa jälkiruoka (pulla, jäätelö) ole ollenkaan huonoksi, kunhan se tarjoillaan nimenomaan jälkiruokana (jolloin se ei aiheuta ollenkaan niin paljon hallaa hampaille kuin esim. välipalaksi tarjoiltuna). Ja hedelmät ja vihannekset voi väkertää kauniiksi asetelmiksi, vaikka eläinten muotoon, niin ne maistuvat lapselle paremmin. (Tässä kohti minua hiukan hymyilytti.) Suhtautuminen syöttämiseen oli hänellä myös aika paljon lepsumpi kuin keskimääräisellä sormiruokailijavanhemmalla - pakottaa ei tietenkään saa, mutta houkutella kyllä. Täytyy myöntää, että tuo kilon painonnousu on luultavasti osittain sen ansiota, että jossain vaiheessa aloimme toisinaan tuoda satukirjoja pöytään ja pehmoleluja syömäkavereiksi, kun alkoi näyttää siltä, ettei ruokaa muuten uppoa lainkaan. Näin huoli lapsen kasvusta siis sai militanteimmankin sormiruokaäidin murtumaan! Mutta pääasiassa Iris syö edelleen toki itse.
Ps. Loppukaneettina vielä: ravitsemusterapeutti sanoi lopuksi, että hänen luonaan käy huomattavasti, huomattavasti enemmän (käyrien mukaan) ylipainoisia kuin alipainoisia kaksivuotiaita. Ongelmana on kuulemma nimenomaan se, että huonot elämäntavat periytyvät jo pienenä - vähän ulkoilua, paljon valmisruokaa, paljon tyhjiä kaloreita esim. limsan ja karkin muodossa, ajatus siitä että ruoka on palkinto tai lohtu tai sylin tai kivan puuhan korvike. Hän mainitsi vielä sen mitä olen monta kertaa toitottanut: että nimenomaan lisääntynyt lihavuus on kasvattanut myös käyriä, jotka tehdään keskiarvoista, ja tällainen muutoshan saa Iriksen kaltaiset hentorakenteiset näyttämään entistä heiveröisemmiltä muihin verrattuna. Plus että kaksivuotiaan on paljon mukavampaa olla lihotus- kuin laihdutusdieetillä. :)
