Syömälakko!

Iriksen flunssadiagnoosi on vaihtunut hampaantuloepäilyksiin viime päivän aikana, tilanne on nimittäin seuraava: 1) pikkuisella on jatkuva 38-38,5 asteen kuume joka välillä tuntuu olevan hieman laskemaan päin, 2) hän kuitenkin touhuaa iloisena ja energisenä ja 3) hän kieltäytyy kategorisesti käytännössä kaikesta kiinteästä ruoasta ja haluaa ainoastaan rintamaitoa. Alaleuassa onkin jo pari komeaa nököhammasta joita hän ei kipuillut käytännössä yhtään, mutta nyt vuorossa on yläleuka, jossa on rivissa ainakin pari kivuliaan näköistä tulokasta. Juttelin sekä lääkärin että terveydenhoitajan kanssa, ja kyllä tämä nyt ehdottomasti näyttää olevan se kuuluisa hampaidentulokuumeilu (johon nimenomaan kuuluu tuo välillä nouseva ja välillä laskeva kuume, hyvä yleisvointi mutta ruoasta kieltäytyminen). Kun vielä googlasin termillä "syömälakko", huomasin etten ole läheskään ainoa joka on pähkäillyt saman tilanteen kanssa. Onneksi kuitenkin rintamaito maistuu paremmin kuin moneen kuukauteen.

Kaikkein surkeinta tämä on paitsi kivuliaan vauvan kannalta, myös siksi, että olimme vihdoin pääsemässä kuuluisaan viiden aterian päivärytmiin: puuro, hedelmää, ruokaa, hedelmää, puuro. Varsinkin kolme viimeistä ateriaa katosi sormiruokana suuhun usein alta aikayksikön, mutta kahteen viime päivään Iris ei ole syönyt käytännössä mitään muuta kuin hiukan nakertanut kaverin luona tarjolla ollutta ananasta. Olotilamme on vaihdellut väsymyksen ja epätoivon välillä, ja toisinaan olemme jopa sortuneet blw-synteihin: houkutteluun ja suostutteluun. Nyt tuli todistettua, ettei kuuluisa lentokonetaktiikkakaan toimi! Eilen keksimme tosin kuningasidean, jolla saimme hiukan (ravinteikasta!) nestettä pikkuiseen vatsaan: puristimme oikein mehukkaasta veriappelsiinista paksua ja makeaa mehua pieneen snapsilasiin, ja sitä Iris olisi juonut vaikka monta lasillista. (Tarjottimella voi nähdä myöhityn banaanin, jota Iris ei koskenutkaan paitsi sotkemismielessä...)