keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Leluja ruokapöydässä?
Olen hiukan hämmentyneenä huomannut, että melkein joka paikassa -- otantaa on kertynyt sekä Suomesta että Espanjasta! -- lapset syövät lelujen kera. Jopa oma pätevä äitini (terveisiä vain!) oli asetellut Irikselle riviin kokonaisen pehmoleluarmeijan, kun ruoka oli katettu. "Piip piip, paloautokin tulee syömään", "Oi, nallekin syö", tai yksinkertaisesti "no niin, heittele nyt näitä palikoita samalla kun yritetään vähän syödä". Olenko ihan omituinen, jos minun mielestäni lelujen paikka ei ole ruokapöydässä? Tietenkin ruokahetken pitää olla mukava ja viihdyttävä eikä ole hauskaa jos lapsi kiljuu pöydällä näkemänsä leluankan perään, mutta eikös ruokahetkessä viihdyttävää pitäisi olla seuran ja tietenkin itse ruoan? Iris on kotioloissa aina syönyt ilman leluja eikä niitä ole osattu kaivatakaan... toivottavasti en nyt tehnyt hyvälle kehitykselle karhunpalvelusta, kun testasin tämänhetkisen suosikkilelun, kuvia sisältävän palikkakokoelman, suosiota allaolevaa kuvaa varten...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olisi ihanaa jos ei tarttisi leikkiä ruokapöydässä. Mutta meidän tyttö onkin sellainen ollut alusta asti, ettei suostu syömään jos ei saa samalla tutkia kirjaa tms. Koko ajan pitää olla jotain omissa käsissä että malttaa syödä :/ En tykkää. Nyt ollaan onneksi päästy leluista eroon kun annan Emmalle oman lautasen missä on sormiruokaa, näin saan sitten syötettyä hyvin ruokaa kun on Emmalla jotain puuhaa samalla :D On tää vaikeeta.
VastaaPoistaEi meilläkään ole leluja, tai ruuan lisäksi ylipäätään mitään muuta viihdykettä ruokapöytään tuotu, vaikka neiti saikin jo parikuisena muistaakseni lahjaksi ensimmäisen ruoka-hämäys-lelun jonka saa imukupilla kiinni pöytään. Meitä siis oikein ohjeistettiin antamaan lelu lapselle että onnistuu huijata sitä ruokaa sinne suuhun! No onneksi ei ole tarvinnut, ja vaikka välillä on ollut nirso-kausia niin on sitten ollut syömättä, äidinmaidollahan tuo muutenkin porskuttaa enimmäkseen. Lelut leluina ja iloinen ruokahetki erikseen, mun mielestä.
VastaaPoistaEsikoisella oli vauvana aina kirja mitä katseli samalla kun vanhemmat lusikoi ruokaa suuhun. Päästiin eroon siitä tavasta (kirjasta) kokonaan vasta melkein kaksivuotiaana kun lapsi alkoi syödä kunnolla itse. Sitä ennen piti ainakin jossain välissä ruokailua tuputtaa tms, tai antaa se kirja, että sai syöttää. Sormiruokailevalle kakkoselle on riittäny viihdykkeeksi alusta asti ihan se itse ruoka. Sehän on ihan parasta viihdykettä! :D Nyt 12kk:sena käyttelee myös erittäin mielellään itse lusikkaa, ja sotkee sen kanssa puurot ja muut :) Siinä ohessa sitten syötetäänkin vähän lusikalla.
VastaaPoistaMahtavaa, kiitos kommenteista! Arvasinkin että monella on samanlaisia ajatuksia... tuo Tiinan esimerkki kahdesta lapsesta on kyllä erittäin valaiseva; jospa tosiaan se ruoka itse olisi tarpeeksi hyvä viihdyke! :)
VastaaPoistaEi ole tullut mieleenkään antaa mitään leluja ja joskus hipsin itsekin häiritsemästä nurkan taakse tekemään jotain omia juttujani, kun lapsi on syömässä :)
VastaaPoista