Tulimme juuri äsken kaupungilta. Jo ennen metroon hyppäämistä kaikkien kolmen mahassa alkoi kurnia nälkä, ja mitä tekeekään silloin suurkaupungin asukas...? Nappaa mukaansa takeawayta! Takeawayn ei aina tarvitse merkitä epäterveellistä suola-rasvapläjäystä: ihana eko-kasviskioski Sojhappy on täynnä kaikenlaisia terveellisiä pikkusyötäviä, joiden pääosassa on yleensä soija tai tofu. Isälle currytofupiirakka, äidille tofusalaatti ja Irikselle... "japospaghetti" eli spagettia ja pieniä tofu-, porkkana- ja sipulikuutioita. Olen harvoin nähnyt Iriksen pistelevän mitään näin onnellisena. Myönnetään että spagettia oli höystetty (suolaisella) soijakastikkeella, ja aika öljyiseltäkin se vaikutti... no, kerrankos sitä herkutellaan!
Kiva blogi sulla! Mun kuukautta myöhemmin syntynyt tyttöni tykkää myös syödä käsin. Olen yrittänyt pitää sormet pois esim puuro- tai ruokalautaselta, ajatellen että pöytätapoja pitää oppia jo nuoresta, mutta monasti siitä tulee hirveä huuto ja kiukuttelu. Pelkin sormin ruokaa ei mene suuhun riittävästi (tai esim pelkkää pastaa, ei kastiketta), joten lusikalla syötetään. Annatko sinä lapsen "sotkea" joka ruokaa sormillaan? Oletko tutustunut aiheeseen, miten sormiruokailusta siirrytään ottimiin, ja missä vaiheessa?
VastaaPoistaMoi Eeva, ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! :) Niin, toi sotku on kyllä sormiruokailun kulmakivi ja (ainoa?) haittapuoli... periaatteessa sormiruokailuteoreetikot (jos esim. Gill Rapleyta näin hienolla termillä voi kutsua) ovat sitä mieltä, että kaikkea pitäisi saada sotkea ja kokeilla, ja että itse asiassa sotkeminen on vain pieni ohikiitävä mutta tarpeellinen vaihe ja että ihan pian lapsi jo syö ikätovereitaan siistimmin omalla lusikalla.
VastaaPoistaMinä olen esim. juuri puuron ja jugurtin kanssa toiminut niin, että Iris on saanut sohlata omalla lusikallaan ja vanhempi on sitten lusikalla tarjonnut (huom. ei työntänyt suuhun!) tavallisia lusikallisia, joita tyttö on sitten omalta touhultaan napannut. Taktiikka on toiminut vaihtelevasti mutta mielestäni hiukan paremmin joka kerta. Pastojen ja muiden kanssa olen tehnyt niin, että olen yrittänyt jättää kastikkeen ainesosat vähän isommiksi, jotta niihin olisi helpompaa tarttua käsin. Kannattaa ehkä ainakin yrittää tarjota lapsoselle ruokailuvälineitä tai esim. haarukoida haarukkaan valmiiksi ruokaa! Onnea yritykseen (ja kerro sitten vaikka täällä miten kävi!)!
Moi, tuli vielä mieleeni näin jälkeenpäin että täällä blogissakin on julkaistu puuroleipästen ohje: http://diapersdelicatessen.blogspot.com/2011/06/puuron-uusi-olomuoto.html ! Monet puurosta kieltäytyneet lapset ovat ainakin kuulemani perusteella tykästyneet kovasti näihin -- ja sotku ei ole mitään verrattuna siihen itse puuroon!
VastaaPoista