Miksi sormiruokailu?

Iris on nyt jo puolitoistavuotias. Moni lapsi on jo tässä vaiheessa siirtynyt täysin tai melkein muun perheen ruokavalioon (moni ei kylläkään ole, luin juuri tutkimuksen jossa todettiin että monissa perheissä juututaan kahden vuoden rajamaille asti, ja esimerkiksi suuresti arvostamani HIPPin ruokien karkeimmat ruoat on suunnattu yli puolentoista vuoden ikäisille) – tai ainakin neuvolan ohjeiden mukaan pitäisi. Monet olettavatkin nyt, että sormiruokavaihe on jotenkin meidän kohdaltamme ”ohi” (väärässä ovat, kirjaimellisestihan baby-led weaning tarkoittaa lapsentahtista äidinmaidosta vierottautumista, ja se meillä on vielä kesken) ja kyselevät että mitä siitä lopulta kostui. Tässä infoa sekä sormiruokailua harkitseville, sitä jo harrastaville tai muille kiinnostuneille!

Motorinen kehitys. On ollut ilo seurata, kuinka avokadosuikaleita satunnaisesti ympäri kasvojaan tökkivästä lapsesta on tullut näppärä epeli, joka nappailee yhden mustikan sieltä, toisen täältä ja osaa käyttää sekä haarukkaa että lusikkaa. Hyvä motoriikka on auttanut myös muuta kehitystä. (Iris esimerkiksi hienosti availee vetoketjuja, tarttuu kynään ja piirtää, etsii sohvan alta pudonneen nuppineulan -- ja useimmiten tuo sen kiltisti meille!) Hän on myös valtavan antelias ruokiensa suhteen ja jatkuvasti ruokkii muita, niin lelujaan kuin meitä vanhempia. 

 Suun kehitys. Sormiruokaillessa lapsi itse aktiivisesti vie ruoan suuhun ja alkaa alusta lähtien ”hienontaa sitä” ikenillään ja myöhemmin hampaillaan. Kannattaa aloittaa jostakin niin pehmeästä (avokado, banaani, keitetyt vihannekset, jne.) että jonkinlainen hienontaminen varmasti onnistuu. Kun lapsi noin puolivuotiaasta aukoo ja sulkee leukaansa useamman kerran päivästä, hänen suunsa, kielensä, poskiensa ja leukansa lihakset tekevät paljon enemmän työtä kuin sen klassisen Piltti-vauvan, joka vain avaa suunsa ja nielee. Tämä johtaa siihen (ihan tutkimustenkin mukaan) että sormiruokailevien lasten suun motoriikka on parempaa, ja he oppivat helpommin hallitsemaan suunsa liikkeitä esimerkiksi puhetta opetellessa. Tästäkin on merkkejä Iriksessä, joka osaa jo monenmonta sanaa kummallakin äidinkielellään!

Itsenäisyys. Sormiruokailun perimmäinen idea on se, että lapsi syö omaan tahtiinsa muiden kanssa, pakottamatta ja maanittelematta, oman tarpeensa ja halunsa mukaan. BLW:n filosofian mukaisesti näin kasvaa lapsia, joilla on syömisen suhteen hyvä itseluottamus ja erityisesti hyvä itsetuntemus: heille kehittyy koko elämänmittainen tietoisuus siitä, mitä juuri he tarvitsevat ja mitä juuri heidän tekee mieli. Monet ovat sitä mieltä, että näin vältetään sekä ylipaino-ongelmat sekä syömishäiriöt ja ollaan tukemassa tervettä suhtautumista ruokaan.

Reippaus ja ennakkoluulottomuus.Okei, okei, myönnän heti että Iris joskus sylkee suustaan uusia, kummallisen makuisia tai mielestään pahanmakuisia ruokia (esim. rahkaa hän jostain syystä vihaa yli kaiken). Mutta niin me aikuisetkin varmaan tekisimme, ellei se olisi sosiaalisesti kiellettyä. Useimmiten Iris maistaa mielellään hiukan kaikkea uutta, ja jo parin perusteellisen ja kaikki aistit käsittävän tutkimuskerran jälkeen hän on valmis syömään monenlaista eksoottistakin ruokaa -- mausteisia kastikkeita, miso-keittoa, sieniä, mozzarellaa, marinoituja papuja.

Stressittömyys vanhemmille. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä: sen sijaan että olisin stressannut ruokien soseuttamisen ja/tai valmisruokapurkkien lisäaineiden kanssa, olen syönyt samaa ruokaa kuin aina ennenkin ja katsellut tyytyväisenä tyttäreni syövän samaa. Toisinaan meillä on toki ollut satunnainen hedelmäsosepurkki matkaeväänä (ja toisinaan syön niitä itsekin vähän samaan tapaan kuin monet teini-ikäiset!) mutta katson aina, että tavara on mahdollisimman aitoa (ts. ei lisättyä hedelmäsokeria, riisitärkkelystä, askorbiinihappoa tai mitään muutakaan). Ravintolassa ei koskaan ole tarvinnut miettiä, onko siellä mitään lapsille sopivaa (tai stressata sopivia eväitä) kun on voinut tilata lapselle käytännössä mitä tahansa, mutta ilman suolaa.