Munakoiso revisited

Munakoiso on yksi lempivihanneksistani, ja olen monta kertaa surrut sitä, että sitä ei muka voi tarjota lapselle, koska se ehdottomasti pitää itkettää (eli suolata ja sitten, kun kitkerät nesteet ovat nousseet pintaan noin puolen tunnin päästä, huuhdella ja kuivata) ennen paistamista. Päätin kokeilla onneani ja jättää itketyksen väliin, ja kappas! Lopputulos oli oikein mainio. Munakoisot imaisivat itseensä vain aivan mielettömästi öljyä, mutta toisaalta jos lapsi on laiheliini ja öljy hyvää, lopputulos on mainio. Reilu valkosipulin käyttö myös korvaa kivalla tavalla suolan.


Munakoisopasta


2 munakoisoa (kiinteät ja kiiltävät ovat yleensä parhaita)
2 sipulia
2-4 valkosipulinkynttä
3 tomaattia
 1/2-1 dl hyvää oliiviöljyä

Silppua sipuli sekä valkosipuli ja pilko munakoiso kohtuulllisen pieniksi lohkoiksi. Kuullota näitä öljyssä melko kuumalla pannulla ja lisää öljyä, jos munakoiso näyttää imaisevan sen ja palavan kiinni. Kun kaikki on pehmeää, lisää lohkotut tomaatit ja odottele, kunnes tomaatit ovat hajonneet murskamaiseksi. Hauduttele vielä sen aikaa kun keität esimerkiksi pastaa kaveriksi. 

Iris ei koskaan aikaisemmin ollut maistanut munakoisoa, ja nyt kun hänellä on orastava kyselykausi meneillään, hän hoki koko ruokailun ajan: "kuka?"