sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet


 Uuden vuoden kunniaksi esittelen teille uuden parhaan ystäväni: keraamisen paistinpannun! Luin joskus viime vuoden puolella masentavan artikkelin perinteisiin metallisiin paistinpannuihin ajan kanssa kertyvistä myrkyistä, ja lopputulos oli se, että päätin vähän kerrallaan yrittää siirtyä näihin (tällä hetkellä) ekologisimpina ja myrkyttömimpänä pidettyihin keraamisiin pannuihin, jotka täällä Espanjassa vielä ovat äärimmäisen edullisia (kuvan pieni pannu 7,99 e), vaikka eivät ole edes mitään ns. halpislaatua. Olin epäillyt mm. sitä, olisiko keraamisesta pannusta ihan kunnon paistamiseen ja ruskistamiseen (ajatuksen tasolla tuntui vähän siltä kuin yrittäisi paistaa munaa teekupissa) mutta tietenkin pannu on alapinnaltaan ihan tavallinen metallinen, ruoan kanssa kosketuksiin tuleva pinta vain on keraaminen. Tässä esimerkiksi valmistumassa herkullista "pasta alla crudaiolaa", jonka nimen (ohjetta en sentään) olen matkinut yhdestä lempiravintoloistani, Helsingissä sijaitsevasta pienen pienestä italialaisesta nimeltä Pompei. Kuullotetaan oliiviöljyssä sipulia ja reippaasti valkosipulia ei aivan liian kypsäksi saakka, lisätään sitten pilkottuna 3-4 oikein kypsää ja hyvää tomaattia. Annetaan olla pannulla hetkinen, siis vain kunnes tomaatti vähän lämpenee ja pehmenee, ei saa kypsentää löllöksi! Joukkoon hiukan balsamicoa (ja ripaus suolaa & sokeria), ja ihana kastike on siinä! Ravintolassa kastikkeen & pastan joukkoon sekoitetaan vielä pieniä mozzarellanpalasia, nekin varmaan sopisivat tänne ihanasti!


Nyt kun Iris syö jo niin aikuismaisesti (haarukalla ja lusikalla, kaikkia mahdollisia ruokia), olen pohtinut paitsi sitä, onko järkeä jatkaa nimenomaan sormiruokablogia, ja myös sitä, haluaako hän koko varhaislapsuutensa olla se lapsi, jonka naama komeilee miljoonissa erittäin tunnistettavissa kuvissa täynnä spagettia, linssejä ja mössääntynyttä avokadoa.  Ruoka ja syöminen eivät kuitenkaan varsinkaan lapsiperheen maailmasta lopu, joten palaamme kuvioihin pian uusin metkuin... jatkoa seuraa! Tämä blogi toki jää paikalleen, koska varsinkin lukijatilastoiden perusteella näyttää siltä, että tänne löytävät varsinkin sormiruokailua aloittelevat ja siihen vinkkejä etsivät perheet. Olkoon DD:stä heille paljon iloa!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Pizzaa!

Yllätyin kun huomasin että tacovalmistaja Santa Marialta saa nyt pizzapohjia. Hassu juttu, meillä on nimittäin aina käytetty ihan tavalliset tähteeksi jääneet tortillapohjat kotoisten pizzojen pohjiksi, ja aina on tullut hyvää. En sitten tiedä miten nämä erityispizzapohjat parantavat asiaa - kertokaa, jos joku on kokeillut!!

Meidän pizzoihimme tuli tällä kertaa sipulia, paprikaa, oliivia (ei Irikselle), ihan ohuita tofuviipaleita, kirsikkatomaatteja sekä tietenkin tomaattikastiketta & juustoraastetta. Ainekset vain tortillapohjien päälle, ja paisto 200 asteessa noin 8 minuuttia. Ihana illallinen! Tällä kertaa pieni pizzakokki otettiin alusta lähtien mukaan, ja hän tykkäsi melkein enemmän syödä täytteitä ennen uuniinlaittoa kuin sen jälkeen.



ps. kauppojen valmistortillat eivät todellakaan ole mitään ihan lisäaineetonta kamaa, ja lisäksi ne ovat voimakassuolaisia! Olen pari kertaa ahkeroinut tortilloja itsekin mm. tällä ohjeella, ja oikein hyviä on tullut (tuo öljyttömällä pannulla paistaminen on ihan must!). Taikinan kaulitseminen käy todellakin käsivarsitreenistä, mutta lopputulos on aina miellyttänyt.

torstai 6. joulukuuta 2012

Huippuhyvä mantelikerma

Terveiset taas Espanjasta - mitä lähempänä joulua ollaan, sitä vinhemmin vaihdamme paikkaa. Jouluksi taas Suomeen!

Satuin bongaamaan läheisestä luomukaupasta tätä mantelikermaa jota ajattelin kokeilla sitä vain metallitölkissä tarjolla olleen kookosmaidon sijaan (olen lukenut huolestuneena metallitölkkikeskustelua josta on puhuttu Suomea paljon laajemmin Ruotsissa ja tullut siihen tulokseen että yritän aina suosia tetraan/lasipurkkiin pakattua jos vain on olemassa vaihtoehto - onneksi usein onkin)! Syntyi oikein herkullista ja huisin helppoa tofu-kikhernekastiketta, jossa jostain syystä oli hiukan kookoksinen maku. Tässä reseptissä on nyt tölkkiä tölkin perään, mutta ei yhtään metallista! ;)

Tofu-kikhernekastike

2 sipulia
1 pkt tofua
1 tölkki kikherneitä
2 tölkkiä mantelikermaa
hitunen soijakastiketta
lisäkkeeksi esim. basmatiriisiä

Kuullota sipulit ja tofu. Lisää pannulle kikherneet ja sitten kermatölkit. Paksunna tarvittaessa esim. tilkkasella vehnäjauhoja. Nauti riisin kera!



ps. itse tekstissä jäi sanomatta tämä avainasia, mutta siis metallitölkkejä kannattaa karsastaa siksi, että niissä on haitallista bisfenoli A:ta - samaa ainetta, jonka takia vanhanaikaiset kovat tuttipullot kiellettiin EU:ssa vuonna 2011.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Ravitsemusterapeutin anti

Terveisiä Helsingistä, jonne tulimme pistäytymään (kamera tosin unohtui Espanjaan, joten tällä kertaa kuvamateriaalia ei ole luvassa)! Yksi tärkeä syy oli käydä ravitsemusterapeutin juttusilla - ajanhan saimme jo elokuussa, kun Iriksen paino edelleen laahasi pohjamudissa (n. 8,5 kg / 84 cm).

Nyt kahden kuukauden aikana tilanne oli parantunut sen verran, että painoa oli tullut lisää kilo, pituutta kaksi senttimetriä! Se merkitsikin jo sitä, että paino-pituussuhde oli "noususuunnassa" (vrt. lähes koko kevään ja kesän jatkunut laskusuunta, kun pituus kasvoi mutta paino ei juurikaan) ja sekä neuvolantäti että ravitsemusterapeutti olivat paljon vähemmän huolissaan - syömisen hyvä tasapaino oli siis ilmeisesti löytynyt, ja kaikenlaiset pahemmat skenaariot saattoi sulkea pois (huh).

Nyt keskustelimmekin siis lähinnä siitä, miten päivittäinen kasvispainotteinen (Iris syö kotona lakto-ovo-kasvisruokaa satunnaisilla kalahöysteillä mutta kylässä toisinaan lihaakin, tähän mennessä kyllä lähinnä lihapullia ja ilmakuivattua kinkkua) ruokavalio tulisi koostaa. Terapeutti katsoi tarkasti ruokapäiväkirjojani - yksi päiväkirjan päivistä oli muuten se, jonka mainitsin edellisessä bloggauksessani - ja oli sitä mieltä, että Irikselle tarjotussa ruoassa ei ole mitään vikaa - ateriarytmi on hyvä, välipaloja saa olla tarvittaessa tiheästikin (näin pienen ihmisen verensokeri ja energiavarastot hyytyvät nopeasti) ja proteiinia on riittävästi (mm. linsseistä, pavuista, soijasta jne. saatava kasvisproteiini on hänen mukaansa vähintään yhtä hyvälaatuista kuin lihankin, ei siis ole mitään syytä murehtia sitä että soijapyörykät pitäisi kasvusyistä vaihtaa broilerpyöryköihin)! Ainoa mihin terapeutti kiinnitti huomiota on rasva - sitä saisi hänen mukaansa olla nykyistä enemmänkin (suositus on 6-8 tl + levitteet, Irikselle siis vielä enemmän, mikä tuntuu jo melko paljolta). Ja erityisesti rasvan laatuun tulisi kiinnittää huomiota... Mm. täällä blogissa oli puhetta margariinista/voista, ja varsinkin kun täällä Suomessa saa luomuvoita, olen sivellyt leivälle sitä - ja sekös harmitti terapeuttia, joka luki suoraan esitteistään, että rasvan tulisi olla nimenomaan margariinia. Yritin vähän virittää keskustelua siitä että margariinit ovat aika prosessoitua tavaraa, mutta terapeutti tuntui uskovan kovasti (Suomessa jo 70-luvulta toisteltuun) margariinin ylivoimaisuuteen. Mene tiedä. Ainakin siitä olimme yhtä mieltä, että kasviöljyt (oliivi, rypsi jne.) ovat aina kaikkein paras vaihtoehto, ja niitä voisikin ruokaan lisätä todella huoletta.

Mainittakoon vielä, että terapeutti sallisi pienen herkuttelun silloin tällöin, eikä esim. joku kotoisa jälkiruoka (pulla, jäätelö) ole ollenkaan huonoksi, kunhan se tarjoillaan nimenomaan jälkiruokana (jolloin se ei aiheuta ollenkaan niin paljon hallaa hampaille kuin esim. välipalaksi tarjoiltuna). Ja  hedelmät ja vihannekset voi väkertää kauniiksi asetelmiksi, vaikka eläinten muotoon, niin ne maistuvat lapselle paremmin. (Tässä kohti minua hiukan hymyilytti.) Suhtautuminen syöttämiseen oli hänellä myös aika paljon lepsumpi kuin keskimääräisellä sormiruokailijavanhemmalla - pakottaa ei tietenkään saa, mutta houkutella kyllä. Täytyy myöntää, että tuo kilon painonnousu on luultavasti osittain sen ansiota, että jossain vaiheessa aloimme toisinaan tuoda satukirjoja pöytään ja pehmoleluja syömäkavereiksi, kun alkoi näyttää siltä, ettei ruokaa muuten uppoa lainkaan. Näin huoli lapsen kasvusta siis sai militanteimmankin sormiruokaäidin murtumaan! Mutta pääasiassa Iris syö edelleen toki itse.

Ps. Loppukaneettina vielä: ravitsemusterapeutti sanoi lopuksi, että hänen luonaan käy huomattavasti, huomattavasti enemmän (käyrien mukaan) ylipainoisia kuin alipainoisia kaksivuotiaita. Ongelmana on kuulemma nimenomaan se, että huonot elämäntavat periytyvät jo pienenä - vähän ulkoilua, paljon valmisruokaa, paljon tyhjiä kaloreita esim. limsan ja karkin muodossa, ajatus siitä että ruoka on palkinto tai lohtu tai sylin tai kivan puuhan korvike. Hän mainitsi vielä sen mitä olen monta kertaa toitottanut: että nimenomaan lisääntynyt lihavuus on kasvattanut myös käyriä, jotka tehdään keskiarvoista, ja tällainen muutoshan saa Iriksen kaltaiset hentorakenteiset näyttämään entistä heiveröisemmiltä muihin verrattuna. Plus että kaksivuotiaan on paljon mukavampaa olla lihotus- kuin laihdutusdieetillä. :)


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Tuiki tavallinen päivä

Yhdistän tässä postauksessa kaksi viimeaikaista haastetta, nimittäin  Jos sul lysti on -blogin heittämän haasteen siitä mitä Iris syö yhden päivän aikana, sekä blogeissa paljon pyörineen, Liemessä-blogin Jennin innostavan Reality-haasteen: on totta että moni blogi on päältä kuin piparkakkutalo, mutta kaipa sievimpienkin kuvienkin takana piilee aina sotkua, möhnää ja erityisesti epäonnistumisia. Valitsin Reality-päiväksi eilisen, koska vietin sen melkein kokonaan kahdestaan Iriksen kanssa - vielä enemmän tilaisuuksia nopeille valmislounaille ja hätäisille välipaloille, todellinen reality check siis! Älkää kauhistuko myöhäisiä aikatauluja - täällä kaikki tapahtuu aina reilusti myöhemmin!

8.30. Iris herää vihaisena kuin herhiläinen ja juo yhden tetran täysmaitoa.

9.00. Aamiaisen toinen osa. Reilu kasa luomumysliä seisten ja suoraan lautaselta.

11.00. Aamupäivän välipala. Korkkaamme leipomon täysjyväpatongin, jota Iris syö monta palaa voin kera.

13.00. Lounas! Reilu annos kasvissosekeittoa (peruna, porkkana, selleri, linssi+öljylisä)&täysmaitoa. Tomaatti ei maistunut. Jälkiruoaksi meni kaksi (!!) omenaa, joita Iris rakastaa ohuina, juustohöylällä vedeltyinä lastuina.

17.00. Herätys päiväunilta. Kaksi Ehrmannin rutattavaa mansikkajugurttismoothieta (à 125 g).
20.30. Täällä on illallisella yleensä tapana valmistaa vähän kaikenlaista ja sitten jakaa annoksia yhdessä. Tofu-tomaattipaprikasalaatti, pastaa tomaattikastikkeella, lounaan kasvissosekeittoa (lähinnä kyllä papille, joka ei syönyt sitä vielä tänään.)

Olisi pitänyt arvata, kuka nappaa pastalautasen ja hotkii sen niin, ettei iltapuuro enää maistu. Ennen nukkumaanmenoa n. kello 22 reilu lasillinen täysmaitoa.





perjantai 9. marraskuuta 2012

Ossi-enon jauhelihakastike

Ossi-veljeni on täällä Espanjassa käymässä, ja hän on isäntien suureksi iloksi innokas kokki. Vietimme eilen pastapäivää, ja hän teki elegantin sormiruokaystävällisen jauhelihakastikkeen, jota Iriskin maistoi hyvällä halulla (ylläolevassa kuvassa näkyy myös äidin iänikuinen soijarouheversio, jonka resepti sekin löytyy varmasti blogin syövereistä). Kastike oli erityisen hyvä, ettei se ollut hirveän vetinen tai tomaattinen (eli sotkeva tai vaikea syödä). Lupasin jakaa ohjeen täällä!

Elegantti jauhelihakastike

n. 1/2 g luomujauhelihaa
2 porkkanaa
2 sipulia
2 sellerinvartta
2 valkosipulinkynttä
1 tlk tomaattimurskaa
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
1 tl oreganoa
n. 10 basilikan lehteä

Paista jauheliha "omassa rasvassaan". Kun se alkaa olla kypsää, lisää pieniksi kuutioiksi pilkottuna kaikki kasvikset. Kun ne ovat pehmeitä (n. 10 min), lisää tomaattimurska ja yrtit. Anna porista vielä ainakin kymmenisen minuuttia, niin maut tasaantuvat. Tarjoile pastan kanssa.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Salaattilapsi

Niin kuin Iris arvaisi itsekin että häntä yritetään lihottaa, hän on päättänyt alkaa rakastaa salaattia! Salaattia! Rucola, jäävuorisalaatti, kaikki käy. Ihastus alkoi itse asiassa niin tyypillisesti, että tarjosimme Irikselle jotain muuta tukevaa ruokaa ja söimme itse illalliseksi salaattia (kuten usein teemme, illallinen on Espanjassa todella täyttävää lounasta huomattavasti kevyempi ateria), mutta niinhän siinä tietenkin kävi, että vanhempien ruoka oli paljon kiinnostavampi. Puurohan tulee kuitenkin aina sitten vielä ennen nukkumaanmenoa, joten syödään sitten salaattia kun kerran maistuu! Sitä paitsi siitäkin saa hyvin täysipainoisen aterian lisäämällä sekaan esimerkiksi papuja ja siemeniä, kuten me teimme. Ja öljyä päälle!

Iriksen lempisalaatti

1 jääsalaatin pää
1 punainen paprika
3 tomaattia
1 avokado
1 tölkki kikherneitä 
pieni kourallinen auringonkukan siemeniä
öljyä, loraus sitruunamehua