Avokadon uudet elämät

 

Lupasin edellisessä bloggauksessani kertoa, mitä tapahtuu jäljelle jääville avokadoille. Vauvahan syö lopulta aivan suunnattoman vähän: meillä on tapana leikata hänelle kolme-neljä suikaletta, joista yhden jompikumpi meistä syö hänen seurakseen, joista yksi tippuu ennemmin tai myöhemmin lattialle ja joista noin puolikas päätyy lopulta erilaisten kombinaatioiden kautta suuhun asti. 

Kaikkein jaloin tapa käyttää avokadotähteet on ikiklassikko guacamole (joka kuvassa komeilee klassisen soijarouhetortillatäytteen & sitäkin klassisemman helistimen keskellä). Annan tässä kaksi versiota, joista toinen on hyväksi havaittu perinteinen resepti, toinen taas hiukan raikkaampi ja tulisempi. 

Perinteinen guacamole

1 kypsä avokado

kunnon loraus hyvää oliiviöljyä

puolen sitruunan mehu

n. 1 tl suolaa (mielellään Maldonia tai jotakin muuta hyvää suolaa)

1 valkosipulin kynsi todella hienona silppuna

Muhenna kaikki ainesosat yhteen ja nauti!

Erilainen guacamole

1 kypsä avokado

kunnon loraus hyvää oliiviöljyä

limen mehu

1-2 tomaattia pieneksi silputtuna ja mielellään hiukan valutettuna

kourallinen tuoretta korianteria hienona silppuna (tuoreen korianterin uupuessa myös noin teelusikallinen kuivattua korianteria ajaa saman asian)

1 vihreä chilipalko hienona silppuna

n. 1 tl suolaa (mielellään Maldonia tai jotakin muuta hyvää suolaa)

Sekoita jälleen kerran ainesosat yhteen. Älä möyhennä kovin hienoksi, jotta tomaatinpalaset pysyvät koossa.  

Iris on muuten jatkanut ruokailuharjoituksia joka lounaan ja illallisen yhteydessä (paitsi eilen sukulaisvierailulla; päätimme että vielä tässä vaiheessa hänen meininkinsä on niin sottaista ja koko touhu perinteisten espanjalaismammojen mielestä niin erikoista, ettemme jaksaneet kuunnella heidän ihmettelyään). Seuraavana vuorossa: banaani.

Ensimmäiset maistiaiset

Päätin aloittaa tämän blogin symbolisesti samana päivänä jona Iris täyttää puoli vuotta ja jota siksi juhlimme tarjoamalla hänelle ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa. Koska syöminen ja ruoka ylipäätään on tärkeä asia, valitsimme Iriksen ihka ensimmäiseksi makuelämykseksi avokadon: jos ihminen aloittaa elämänsä tätä jaloa hedelmää maistellen, on hänellä epäilemättä edessään hieno tulevaisuus. Kuten kuvista näkyy, pilkoimme pari hedelmänpalasta lautaselle ja katoimme sen vauvan eteen sen kummemmitta seremonioita. Söin itse yhden avokadosuikaleen malliksi, mutta mitenkään muuten emme Iristä syöttäneet: kas kummaa, pienen etsimisen jälkeen avokado löysi tiensä oikeaan osoitteeseen ja näytti maistuvan oikein hyvin.

T

Meillä on siis ideana noudattaa Iriksen kanssa sormiruokailua eli baby-led weaningia, johon meitä on innoittanut Omin sormin suuhun -kirjan kirjoittaja Gill Rapley sekä Suomen mittakaavassa tämä Lenni-vauvan sormiruokailusta kertova blogi. Ydinajatuksena on tehdä vauvasta aktiivinen syöjä, joka opettelee syömään oikeaa kiinteää ruokaa omaan tahtiinsa ja itsenäisesti: hyvästit vetelille soseille ja vanhemmille, jotka epätoivoisesti yrittävät tunkea lusikkaa hampaattomaan suuhun lentokonetta leikkien. Vauva käyttää ensin apunaan käsiään mutta siirtyy jo pian käyttämään lusikkaa. Hän istuu alusta lähtien ruokapöydässä muiden perheenjäsenten kanssa ja oppii, että ruokailu on sosiaalinen asia. Aluksi ruokien on toki oltava pehmeitä ja pieneen käteen sopivia, mutta jo pian vauvalle voi tarjoilla perheen muuta ruokaa soveltuvin osin, kunhan muistaa jättää suolan ja sokerin pois.

Ihastuimme baby-led weaningiin lähinnä siksi, että vauva saa oppia nauttimaan ruoasta ihan itse. Rakastamme ruokaa ja ruokaelämyksiä, joten miksi emme tarjoaisi Irikselle mahdollisuutta samaan? Tästä blogista ei ole tarkoitus tulla sormiruokablogia, vaan yleisempi ruokablogi jossa yritetään kokata hyvin vauva perheessä: ensi jaksossa kerron, mitä sille lopulle avokadolle tapahtui...