lauantai 13. lokakuuta 2012

Kasvamista vai lihotusta?

Terveisiä taas kerran vaa’alta. Kuten monet ehkä muistavat, Iris on ollut aina hyvin pieni ja hentoinen ja vielä kasvanutkin hyvin vaatimattomaan tahtiin. Hän syntyi alle kolmekiloisena, eikä vielä nyt tasan kahden vuoden iässä ole ylittänyt edes kymmenen kilon haamurajaa. Hän on äärimmäisen vilkas ja energinen lapsi, suoranainen ikiliikkuja, joka ei juuri koskaan sairastele (kopkop) ja ainakin neuvolan perusverenkuvien mukaan täysin terve.


Maitovauva-aikana neuvolassa tyydyttiin vielä hitaaseen kasvuun, varmistettiin vain että vauvalla on vapaa pääsy rinnalle ja hyvä imuote. Kiinteiden alettua painostusta sen sijaan alkoi olla enemmän: kai se nyt varmasti syö näin ja näin paljon sitä ja sitä. Yleensä määrät ilmoitettiin purkeissa, joihin Iris ei koskaan ole koskenutkaan, ja sormiruokailua pidettiin hiukan neuvolatädistä riippuen hassuna haihatteluna, joka olisi ainakin osittain kannattanut vaihtaa ihan kunnon syöttämiseen. Olemme pitäneet reippaasti päämme ja antaneet Iriksen sormiruokailla, toki toisinaan houkutellen ja kannustaen ja sivusta avustaen. Ongelma on lähinnä ollut se, että Iriksellä ei juuri koskaan ole ollut tyylinä syödä napaansa täyteen: kaikkea maistellaan vähän ja herkkuruokia jopa monen lusikallisen verran, mutta yleensä annokset jäävät todella hiirenannoksiksi, vaikka mitä tekisi. Usein sosiaalisissa tilanteissa kaikenlainen sählääminen on myös todella paljon kiinnostavampaa kuin syöminen, ja lautasella oleva ruoka jää lapsipuolen asemaan, kun pitää kiskoa jonkun sukulaisen partaa tai flirttailla isovanhemmille.

Nyt olemme ajautuneet siihen pisteeseen, että Iris on tipahtanut käytännössä kokonaan painokäyriltä (pituus sen sijaan on aina kasvanut hyvin ja tasaisesti), ja saimme lähetteen ravitsemusterapeutille. Olemme nyt Espanjassa joten ensimmäinen tapaaminen venyy marraskuulle saakka, mutta vähän ehdimme jo keskustella puhelimessa, ja sain ”hyviä vinkkejä” joista useampaa olen toki soveltanut jo kauan: joka ainoaan ruokaan öljytilkka, leivälle reippaasti margariinia, mahdollisimman rasvaista maitoa juomaksi ja kermaa sinne tänne, paljon juustoa. Hedelmät ovat parempia kuin vihannekset, jos on pakko valita (ja avokado ja banaani erityisen hyviä). Pähkinät ovat hyviä, kunhan tukehtumisvaaran sulkee pois (esim. cashewpähkinöitä voi liottaa vedessä.) Herkkuja voi toisinaan syödä, varsinkin jäätelöä ja suklaata (olemme ostaneet Irikselle fruktoosilla makeutettua valkoista suklaata, jota hän saa käytännössä joka päivä pari palaa). Eläinproteiinista terapeutilla ei ollut paljoakaan sanottavaa – hän oli suunnilleen sitä mieltä, että kasvisproteiini imeytyy yhtä tehokkaasti kuin eläinproteiinikin. Kysyin asiaa lähinnä siksi, että Iris syö kotona lähinnä kasvisruokaa. 

Poskien aavistuksenomainen pullistuminen kertoo että tämä ”ihmedieetti” on ehkä hiukan tehonnut, mutta silti olen tullut ajatelleeksi, teenkö sittenkin lapselleni karhunpalveluksen. Iriksen ruokavaliohan on kuin suoraan se, jota Suomessa on vuosia yritetty kitkeä pois! Jos hänen pikku kroppansa ei vielä tässä vaiheessa vaadi rasvaa ja herkkuja, onko sitä ihan pakko totuttaa ruokavalioon, jota luultavasti yksikään terveyden asiantuntija ei oikeasti pitäisi terveellisenä. Syvä huokaus. Tässä(kin) ajatus sormiruokailusta tuo hiukan lohtua: ehkä lapsi tosiaan ottaa sen minkä tarvitsee - ja vaihtaa hedelmään, jos muut vaihtoehdot alkavat kohottaa kolesterolia liikaa.

Välipala: leipätikkujen dippaus margariiniin, avokadoa, pähkinöitä ja täysmaitoa.

ppst. Se aivoissani kytenyt ajatus jäi vielä muotoilematta, että eiväthän ne käyrätkään ole taivaasta tipahtaneet: ne luodaan keskiarvojen perusteella, ja jos esim. lasten keskimääräinen paino kasvaa jatkuvasti niin kuin viime vuosina on tapahtunut, eri vuosikymmeninä samankokoinen lapsi näyttää vuosien mittaan käyrillä yhä pienemmältä. Voisiko myös ajatella, että jos lapsia jatkuvasti aktiivisesti syötetään (kenties yli tarpeidensa, jos asiaa katsoo sormiruokavinkkelistä) myös käyrät heijastavat tällaista hiukan yli tarpeiden syömistä. Geenitkin selvästi vaikuttavat, koska täällä Espanjassa Iris on hennosta ruumiinrakenteestaan huolimatta ihan "käyrillä". Maailmanlaajuisilla WHO:n käyrillä (joilla on mukana Suomeen verrattuna suhteessa huomattavan paljon pitkään imetettyjä lapsia) Iris taas on, ellei nyt keskiverto, niin ainakin melkein. 

10 kommenttia:

  1. Ottamatta kantaa teidän neidin kasvukäyriin, liputtaisin kuitenkin aidon voin puolesta. Varsinkin kun teillä näyttäisi olevan pehmeitä kasvirasvoja ruokavaliossa muutenkin ihan hyvät määrät.

    Itse olen entinen karppaaja, mutta nykyisin siirtynyt ruokavaliossa luonnonmukaisuuteen eli lähinnä lisäaineiden poistamiseen. Siis kohtuudella kaikkea, myös niitä hiilareita.

    Meidän samanikäinen neiti syö kanssamme samaa ruokaa ja hyvin kasvaa, tosin on mallia laiheliini, eli meillä ei ainakaan voin ja punaisen maidon käyttö ole lasta lihottanut. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, hyvä vinkki! Pidän itsekin paljon enemmän voin mausta, ja margariinithan on usein aivan äärimmäisen käsiteltyjä ja täynnä transrasvoja... Toi meillä oleva on tosin ekokaupasta ostettu "vain puhdasta auringonkukkaöljyä" -versio, jonka rasvoja ei ole kovetettu niin kuin yleensä margariineissa, mikä ymmärtääkseni juuri onkin se ongelma - nyt kun katson purkkia tarkemmin niin siinä on auringonkukkaöljyn lisäksi vain porkkanamehua ja sitruunamehua (!!) ja suolaa, ei muuta. Mutta ehdottomasti kohtuudella kaikenlaista, siinä munkin mielestä ehdottomasti avaimet hyvään ruokavalioon!

    VastaaPoista
  3. Me aloittelimme sormieuokailulla mutta pian huomasimme ettei lapsi osaa tai jaksa syödä tarpeeksi sillä konstilla. Aloimme sitten yhdistää perinteistä syöttämistä sormiruokailuun ja nyt mennään sormiruokailun, lusikalla itse syömisen ja syöttämisen yhdistelmällä. Vaikka lapsi lopetti sormiruokalun eli ei halunnut syödä lisää itse, halusi hän tulla syötetyksi ja söi valtavia määriä sosetta syötettynä. Vaikka sormiruokailuoppaat sanovat mitä tahansa, vaikutti siltä, ettei lapsi vain osannut tai jaksanut syödä itse tarpeeksi. Ja kyllä se lapsi osaa sanoa tai ilmaista milloin on kylläinen syötettynäkin. Jos pitäisi valita epäterveellisen sormiruokailun ja terveellisen ruuan syöttämisen välillä, valitsisin ehdottomasti jälkimmäisen.

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti niin päin tottakai! Iris vain on niin henkeen ja vereen sormiruokailija, että syöttöyritykset vievät viimeisetkin halut ruokailusta...

    VastaaPoista
  5. Niin kuin itsekin sanoit, niin nuo käyräthän vaihtelevat eri maissa ja eri aikoina - minusta on aika hullua yrittää pakottaa yksilöinä kehittyvät lapset kaikki samoihin malleihin! En siis sinuna olisi huolissani, kun teidän pikkuinen näyttää kuitenkin terveeltä ja "normaalilta" (niin kuin tuota sanaa vihaankin...), varsinkin jos on vähän tutkittukin, ettei johdu allergiasta tai imeytymishäiriöstä tms. (?)

    Komppaan Herttaa luonnonmukaisuuden suhteen! Meillä syödään kanssa "aitoa ruokaa", myös siis voita ja täysirasvaisia, mahdollisimman vähän käsiteltyjä, mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita. 8,5-kuisen tytön ruokavalioon maitotuotteet eivät vielä kuulu, mutta muuten hän syö pitkälti samaa ruokaa kuin mekin ja kasvaa pelkällä sormiruualla ja maidolla todella hyvin. Itse ajattelen (ilmeisesti aika lailla samoilla linjoilla kuin sinä), että lapsi syö minkä tarvitsee; turha on väkisin yrittää tuputtaa, sillä tekee enemmän haittaa. Onhan sitä siroja ja pienikokoisia aikuisiakin, eikä sitä kukaan pidä ihmeellisenä. :)

    VastaaPoista
  6. Mulla menee pää sekaisin noista margariinitutkimuksista. Vaikka transrasvoja ei esim. maidottomassa Keijussa pitäisi olla lainkaan, niin lisäaineita kuitenkin on ja mitä se prosessointi sitten taas tekeekään ja apua.

    E:n ruokaan on myös lorauteltu öljyä pitkään hänen atooppisen ihonsa takia, sisäistä voitelua, joka tuntuu auttavankin. Tyyppi itse suhtautuu siihen suurella innolla, hän maustaa öljyllä :) Kylmäpuristettua rypsiöljyä olemme yleensä käyttäneet sen "parhaan rasvahappokoostumuksen" takia. Ja sitten on väitteitä, joiden mukaan sekin on huono rasva, koska liikaa omega kutosta... Iltapuurolla on kyllä yleensä aina kylmäpuristettua kookosöljyä.

    Vaikeaa on tietää, tekeekö varmasti oikein. Lohduttaudun sillä, että pikkutyyppi saa varmasti suht terveellistä ruokaa kautta linjan, esim. ranskalaisia, karkkipäiviä ja mehuja ei harrasteta, vaan rasvat ja kalorit kaikkiaan tulee ns. kunnon ruoasta.

    Hali Irikselle!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista! Muakin tuo margariinijuttu on ihmetyttänyt aina, en tosiaan ymmärrä tarpeeksi tosta transrasvakeskustelusta. Huaah... Täällä Espanjassahan muuten jokainen tutkimus huutaa, että oliiviöljy on *tietenkin* parasta öljyä ja kaiken maailman rypsit ja auringonkukkaöljyt ovat ihan b-luokkaa. Olen tosin kuullut sellaisenkin, että oliiviöljy olisi parhaimmillaan raakana ja että paistaminen olisi hyvä hoitaa jollain muulla, esim. juuri rypsiöljyllä, kookosöljyllä tai sitten ihan voilla tms. Paljon haleja myös suloiselle Ellalle!!

    VastaaPoista
  8. Mun korvaan toi ruokavalio kuulostaa ns. oikean ruuan koulukunnalta, joka tänhetkisen virallistieteen suositusten vastaisesti sallii rasvat ja välttää prosessointia. Itseäni se miellyttää, mutta se on tietenkin vain yksi ideologia muiden joukossa. Kolesterolitasot lienee monen asian summa, ei pelkästään rasvan määrästä riippuvainen (omalla urheilijamutsillani ne on tooodella korkeet)..? No, suositukset tuppaavat vaihtumaan tähtien asennon mukaan, joten äidinvaisto on varmaan paras indikaattori :)

    Margariinikeskustelua mäkin olen koittanut seurata. Mulle arkijärki sanoo, että jos huoneenlämmössä nestemäiseksi tarkoitettu öljy pakotetaan typen avulla kovettumaan, se ei voi olla syömäkelpoista. Mutta olen valmis muuttamaan mielipidettäni, jos toisin todistetaan... mun arkijärki on usein väärässä, joten ei olis eka kerta :)

    VastaaPoista
  9. Sanopas muuta... eläköön äidinvaisto! Ja jos jotain hyvää on sanottava tuosta meidän kuvassakin näkyvästä mun mielestä ei kovin herkullisesta, värittömästä Bio-Margarinesta, on se juuri se, että se löllööntyy jo yhden ruokailun aikana aika velliksi.

    VastaaPoista
  10. Meillä syödään vain ja ainoastaan voita. Salaateissa ym. käytän oliiviöljyä (kylmäpuristettua luomua) vain siksi että mieheni inhoaa rypsiä. Molemmat on hyviä öljyjä kyllä.

    VastaaPoista