keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Miten saan vauvan syömään?

Ei hätää, otsikon kysymys on puhtaasti retorinen! En edelleenkään kannata tuputtamista (en edes mitään viatonta "lentokone tulee" -syöttöleikkiä) enkä itse asiassa edes lapsen syöttämistä. Jaksan edelleen uskoa siihen, että kunhan hyvää ja monipuolista ruokaa (ja tietenkin rintamaitoa tai tarvittaessa korviketta) on tarjolla, terve lapsi kyllä ottaa sen minkä tarvitsee.

En siitä huolimatta voi väittää, etteikö neuvolan tädin kauhistus Iriksen hitaasti kasvaneesta painosta edelleen kaikuisi korvissani. Huoltani lievensi huomattavasti se, että täällä Espanjan aivan vastaavassa (tai no, hiukan ankeammassa) neuvolassa hennosta vauvasta ei oltu moksiskaan; ilmeisesti täkäläisten käyrien mukaan hän onkin yllättäen aivan ok. Taas nähtiin, kuinka absoluuttisia nuo pahuksen käyrät ovat...

Vaikka siis mitään syytä huoleen ei ole, päätin kuitenkin varmistaa, että Iris saa vähäisistä närppimisistään tarpeeksi energiaa. (Blw:n oppien mukaan häntä ei siis edelleenkään syötetä, mutta mikään ei kiellä tekemästä tarjotusta ruoasta hiukan tuhdimpaa...) Päätin siis lisätä hänen rakastamiensa riisikakkujen päälle kerroksen luomutahinia, jonka rasvaprosentiksi ilmoitetaan 56 %.Yummy! Tahini on sataprosenttista seesaminsiementahnaa; olen tässäkin pahis, sillä neuvolan ohjeissa sanotaan että mitään pähkinöitä tai siemeniä ei suositella alle yksivuotiaille. Ainakin minä järkeilisin niin, että syitä on tasan kaksi: tukehtumisvaara ja allergiariski. Ja koska tahini on täysin mössöksi jauhettua ja koska blw-kirjallisuus käskee antamaan surutta kaikenlaista, mistä muille perheenjäsenille ei ole tullut allergiaa, Iris on ahminut sitä hyvällä halulla jo useampana päivänä. Tahini on muuten myös superhyvä kalsiumin lähde!

ps. Olen ymmärtänyt, että otsikon kysymys pyörii yleensä kaikkein eniten niiden vanhempien huulilla, jotka syöttävät vauvalleen soseita. Olen monta kertaa todistanut kahvilassa tai kaupungilla sotaa, joka syntyy kun epätoivoinen äiti yrittää tunkea lusikkaa suuhun lapselle, joka puristaa huulensa kiinni ja rimpuilee. Tähän minulla on vain yksi neuvo: kokeilkaa sormiruokaa! Irishän siis todellakin syö ja maistaa kaikkea, vaikka alas menevä ruoan määrä on huomattavan vähäinen.

4 kommenttia:

  1. Meillä on sormiruokaileva 8 kk vauva, joka on aina ollut tukevasti plussalla sekä pituudessa että eritoten painossa neuvolan käyrillä :) Silloin kun sai pelkkää rintamaitoa, ja nyt kun syö lisäksi pääosin sormiruokailemalla (puurot syötetään, joskus saa sosetta). Eli ei ole onnistunut muuttumaan vähemmän pulleaksi, vaikka syökin sormiruokaa ja välillä tuntuu että määrät on tosi pieniä. Isosiskollensa sen sijaan tarjottiin aikanaan pelkkiä soseita, ja hän taas on aina ollut (ja on edelleen kaksivuotiaana) miinuskäyrällä painossa. Kiinteiden lisänä on molemmat syöneet samanlaisia määriä rintamaitoa vauvana. Summa summarum? Toiset vaan ON hoikkia ja toiset vaan ON pullukoita, en minä ainakaan keksi muuta selitystä :D

    Ja samaa mieltä tuosta syöttämisestä, juuri sitä ihmettelin miten työlästä ja sotkuista se soseen syöttäminen oikein onkaan.

    ps. Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  2. Hahaa, mahtavaa kuulla että lasten pituus-painokehitys ei oikeasti ole syömistavasta kiinni! Näin siis olen ounastellutkin koko ajan... toivottavasti neuvoloihinkin menisi joskus perille se, ettei aina tarvitsisi säikytellä vanhempia niillä iänikuisilla käyrillä! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä 8kk tytsykkä jolla 8kk neuvolassa painoa 7630g ja pituutta 65cm ja tuota pituutta on kuulemma liian vähän. Neuvolatädillä ei tosin yhtään välähtänyt et äidin pituus kun 164cm ja isän pituus 194cm et ehkä tulee äitiinsä vaan syyhän vähäiseen pituuteen on sormiruokailu.

    VastaaPoista
  4. Hei Katja, ja tervetuloa myös :) Toi on niin tyypillistä, joko pituutta tai painoa on aina liikaa tai liian vähän... Mulle tuo sormiruokailukriittinen neuvolantäti taas painotti, että pituus tulee ikäänkuin automaattisesti "ensin" ja vasta sen jälkeen lapsi kasvaa painoa -- siksi Iris oli hänen mukaansa pitkä ja laiha. Ja teillä onkin yhtäkkiä siis päinvastoin. :) Ota nyt sitten tästä selvää... Olen ihan varma, että sormiruokailu on näille vanhanajan tädeille se tyypillinen "hyvä vihollinen": mikä tahansa sitten meneekin eri tavoin kuin oppikirjan mukaan, niin se on heti sormiruokailun syy.

    VastaaPoista