Meillä on siis ideana noudattaa Iriksen kanssa sormiruokailua eli baby-led weaningia, johon meitä on innoittanut Omin sormin suuhun -kirjan kirjoittaja Gill Rapley sekä Suomen mittakaavassa tämä Lenni-vauvan sormiruokailusta kertova blogi. Ydinajatuksena on tehdä vauvasta aktiivinen syöjä, joka opettelee syömään oikeaa kiinteää ruokaa omaan tahtiinsa ja itsenäisesti: hyvästit vetelille soseille ja vanhemmille, jotka epätoivoisesti yrittävät tunkea lusikkaa hampaattomaan suuhun lentokonetta leikkien. Vauva käyttää ensin apunaan käsiään mutta siirtyy jo pian käyttämään lusikkaa. Hän istuu alusta lähtien ruokapöydässä muiden perheenjäsenten kanssa ja oppii, että ruokailu on sosiaalinen asia. Aluksi ruokien on toki oltava pehmeitä ja pieneen käteen sopivia, mutta jo pian vauvalle voi tarjoilla perheen muuta ruokaa soveltuvin osin, kunhan muistaa jättää suolan ja sokerin pois.
Ihastuimme baby-led weaningiin lähinnä siksi, että vauva saa oppia nauttimaan ruoasta ihan itse. Rakastamme ruokaa ja ruokaelämyksiä, joten miksi emme tarjoaisi Irikselle mahdollisuutta samaan? Tästä blogista ei ole tarkoitus tulla sormiruokablogia, vaan yleisempi ruokablogi jossa yritetään kokata hyvin vauva perheessä: ensi jaksossa kerron, mitä sille lopulle avokadolle tapahtui...
tutustun kanssa sun blogiin, mielenkiintoista! =)
VastaaPoista