Sormiruokailija ravintolassa, osa X

Täällä Espanjassa syödään jatkuvasti paitsi toisten luona, myös ravintoloissa. Jännitin hiukan etukäteen sitäkin, kuinka Iris, vasta vuoden täyttänyt pikku sormiruokailija, selviytyisi paikallisista ravintolaelämyksistä. Täällä ulkona syömisessä on onneksi se hyvä puoli, että lapsia on aina ja kaikkialla, ja heihin suhtaudutaan äärimmäisen ystävällisesti; monesti vielä myöhään illalla lapsia juoksentelee pitkin ravintoloiden lattioita, ja tarjoilijat hassuttelevat kärsivällisesti heidän kanssaan.

Iris on viime aikoina syönyt taas kerran huonosti, mutta kun eilen olimme ravintolassa hänen isoisänsä kanssa (syöttötuolia ei ollut ja Seat'n'sack oli jäänyt kotiin, mutta Iris oli tyytyväisenä abueliton sylissä koko ruokailun ajan), ja nirsous oli unohtunut jonnekin kauas: hän söi oma-aloitteisesti leipää, ruokalajia nimeltä "migas" (paistettuja leivänmurusia joissa on ties mitä sipuliviipaleista ja rusinoista pikku lihanpalasiin), hiukan turskaa ja jälkiruoaksi vähän jäätelöä. Varsinainen kolmen ruokalajin ateria, kiitos Espanja! Jos jotain saisin toivoa niin sitä, että ihmiset tajuaisivat karieksen tarttuvuuden (täällä perheet syövät usein yhteiseltä esimerkiksi salaattilautaselta, ja lähes kaikki aikuiset jakavat lastensa kanssa surutta haarukan, lusikan ja vaikka leipäpalankin); olen hiukan rentoutunut asian suhteen koska jatkuva nipottaminenkin tuntuu kamalalta, ja uskon että muu hyvä hammashygienia toivottavasti myös osaltaan ehkäisee kariestartuntaa... Toivotaan ainakin.