Kävimme tänään 8-kuukautisneuvolassa. Tuttu neuvolahoitajamme oli sairaana, joten mittojen ottaja ja kuulumisten kyselijä olikin joku entuudestaan tuntematon tyyppi. Kaikki sujui sinänsä oikein mallikkaasti (Iris osasi tarttua puiseen palloon, napata helistimen hoitajan kädestä ja ryömiä sitten sitä kohti), mutta kun tuli punnitsemisen aika, tädin naama venähti. Aivan liian laiha tyttö! Hän alkoi ihmetellä olemmeko syöttäneet vauvalle rintamaidon lisäksi yhtään mitään (tutun hoitajan kanssa oli aikaisemmin keskusteltu siitä, että voisin vähän listata Iriksen syömisiä, ja syötyjen juttujen lista oli aikajärjestyksessä suunnilleen tämä: avokado, banaani, porkkana, peruna, kesäkurpitsa, parsakaali, päärynä, leikkopapu, kiivi, hunajameloni, vesimeloni, kuivattu mango, riisi, omena, tofu, kaurapuuro, viinirypäle, kananmuna, kuha, luumu, tuore mango, suolaton tai vähäsuolainen kaura/vehnäleipä, lohi, hauki, kurkku, linssit, tomaatti, maissi, oliiviöljy, palsternakka, sipuli, valkosipuli, kaurakerma, pasta, riisikakut, ananas). Täti näytti hetken tyytyväiseltä, mutta kun mainitsin, että tämä kaikki on ollut sormiruokaa, hänen kasvonsa synkkenivät taas. Sormiruokaileva lapsi ei hänen mukaansa mitenkään voi saada tarpeeksi ravintoa, vaan lasta on sen mahdollisen pienen nyrppimisen ohella tiukasti syötettävä. "Lastaa lusikka täyteen sosetta ja lyö syvälle kurkkuun vaan", hän opasti. "Ja katsokin ettei sylje pois."
En viitsinyt ruveta kiistelemään, mutta aiomme kuitenkin pitäytyä tiukasti entisellä linjalla. Ensinnäkin oma kiva neuvolahoitajamme on aina kannustanut sormiruokailussa. (Parane pian, Helena!) Toiseksi Espanjan ihanin lääkäri Carlos González sanoo, että ellei lapsen paino laske, mitään syytä huoleen ei ole. Ja Iriksen paino ei toki ollut laskenut vaan päinvastoin kasvanut puoli kiloa, ainoa "ongelma" oli se että hänen pituutensa oli kasvanut enemmän kuin paino. Kolmanneksi olen sitä mieltä, että jos lapsi on terve, iloinen ja energinen (meidän tapauksessamme: äärimmäisen energinen) ja nukkuu yhdeksän tuntia putkeen, en näe syytä mihinkään pakkolihottamiseen.
Täytyy myös muistaa, että käyrät ovat keskiarvojen tuloksia (sekä toki hyödyllisiä siksi, että niiden avulla voi kartoittaa tärkeitä ongelmia tai kasvuhäiriöitä), ja että jokainen lapsi on erikoistapaus. Miksei esimerkiksi eri ruumiinrakenteille tai perintötekijöille ole omanlaisiaan taulukoita? Törmäsin onnekseni neuvolan ulkopuolella leikkipuistosta tuttuun kolmen suloisen ja vilkkaan kontrollikäyrälapsen äitiin, joka oli saanut kuulla samat neuvot joka lapsen kanssa: mikä siinä onkin, ettei lapsi saa olla rauhassa hoikka tai hento? Liittyykö tämä johonkin salaperäiseen kansakunnanrakennusideologiaan: terve lapsi on potra ja pullaposkinen? Teemmekö me todella palveluksen lapsillemme piilottaessamme ruokaöljyä puuroon ja tunkiessamme sen hänen kurkustaan alas, vaikka hänellä ei ole nälkä? Uskon edelleen vakaasti siihen, ettei vauva ole tyhmä: kyllä se kiukuttelee kun on nälkä, kyllä se iskee hampaansa iloisesti höyrytettyihin porkkanatikkuihin tai banaaniin kun tekee mieli ja kyllä se sitten viskelee ne riisikakunpalaset lattialle, kun nälkä on taltutettu. Eikös se niin mennyt, että meidän vanhempien tärkein tehtävä on tarjota lapselle hyvää ja terveellistä ruokaa, ja lapsi sitten päättää, mitä syö!
Hyvä, Riie! Hienoa, että pidät oman pääsi tässä asiassa kun uskot olevasi oikeassa ja sulla on takanasi terveysalan ammattilaisiakin. Moni äiti olisi varmaan alistunut neuvolantädin propagandaan. Tuollainen lapsen pakkosyöttäminen tuntuu tosiaan julmalta ja traumoja aiheuttavalta. Jos Iris on noin hyvinvoiva, niin teidän täytyy tehdä asiat oikein...! :)
VastaaPoistaHerranpieksut, tuo "lyö syvälle kurkkuun vaan" kuulostaa lähinnä kehotukselta väkivaltaan!
VastaaPoistaSe vain on totta, että lasta ei voi pakkosyöttää. Lukuisat taistelut on käyty myös 2-vuotiaan kanssa, mutta nyttemmin on totuttu siihen, että välillä vaan tulee syömättömyyden kausia. Ja tyyppi silti kasvaa ja on terve ja iloinen.
WHAT? Aivan järkyttävää tekstiä!!! Huhhuh... ilmeisemmin ei ois kannattanu sanoa mitään! :D Järkyttävää!
VastaaPoistaTäällä 9kk tytön äippä ilmoittautuu uutena lukijana ja kyllä meillä ainakin syöminen on niin surkeaa että... en aio ottaa siitä paineita, vaan uskon että lapsi kyllä syö sen minkä tarvitsee!
Tsemppiä sinne!
Heh joo, sanopa muuta! Ei olisi tosiaan pitänyt avata suutaan... muita myönnytyksiä emme ole tehneet kuin sen rasvatilkan puuroon (ja sekin on hyvää oliiviöljyä)! Mutta joo, uskotaan vain että kyllä ne lapset syövät minkä tarvitsevat, ja lähes koko ensimmäisen elinvuoden ajan kaikki kiinteä ruoka toimittaa maistelun virkaa: pääasiallista ravintoa on kuitenkin äidinmaito.
VastaaPoistaMustakin tuli samantien sun blogin seuraaja, olen myös vannoutunut kestovaippafani kuten varmaan arvata saattaa... :)
Moi taas R,
VastaaPoistapalasin taas sun blogiin kun aloitimme viikko sitten B:n kanssa kiinteiden maistelun. Tulin kurkkaamaan, mitä kaikkea tarjositte sormiruokailun alkajaisiksi. Kuten Iriskin, B. on ollut täysin myyty parsakaalista.
Meillä oli viisikuukautisneuvolassa aivan upea keskustelu terveydenhoitajan kanssa mm.sormiruokailusta; hän itse markkinoi sormiruokaa meille, nimenomaan soseiden sijaan! Terveydenhoitajat ovat kuitenkin vaihtuneet joka kerta ja kuluneella viikolla kuusikuukautisneuvolassa tunnelma oli oman nimikkoterkkarimme kanssa aivan toinen. Ihmettelin ilolla ääneen, miten taitavasti ja omistautuen B. on avokadoaan, parsakaaliaan, banaaniaan ja porkkanaansa maistellut, johon hoitaja heti vauhdilla ennätti tarkastamaan, että onhan lapsi jo saanut myös soseita ja puuroa. Saimme monen monta esitettä ja hoitaja antoi ymmärtää, että asialla on todella kiire.
Ja mikä erikoista, hoitaja teki B:n painokehityksestä jonkinlaisen ongelman ja hoki moneen kertaan että "painoa on tullut suhteessa pituuteen aika paljon". En tajua, täysimetetty lapsi, eikö lapsi ota juuri sen verran kuin tarvitsee? Tämä fakta kirjattiin vielä erikseen neuvolakorttiinkin. Ja musta jotenkin outoa, että jos t.hoitaja oli vähän sitä mieltä, että B. painaa jopa liikaa (mikä on tietysti ihan roskaa), miksi sillä oli niin kauhea hätä siitä, että lasta syötetään mahdollisimman tehokkaasti ja säännöllisesti soseilla ja puurolla heti kuusikuukautispäivästä lähtien?
Tuntuu, että niin usein unohdetaan, että se äidinmaito on sinne yksivuotiaaksi kuitenkin se paras pääruoka. Mutta mä en taida väsyttää itseäni taistelemalla terveydenhoitajamme käsityksiä vastaan, voi olla, että jatkossa annan puolet mennä ohi korvien ja annan myös ymmärtää, että soseitahan meilläkin syödään. Mutta tietysti toivon, että neuvolajärjestelmä voisi osoittaa meille muutakin kuin onttoa kontrollia. Tuki ja ilon jakaminen lapsen kasvusta olis jees. Tuo kriittinen painontarkkailu pikkuvauvasta asti on ihan sairasta, siis siinä mielessä kun kyse on hyvivoivista ja omaan tahtiinsa kasvavista lapsista.
Ja oman keskustelun saisi neuvolan kasvisruokamatskuista, me saatiin käteen vuonna 1995 tehty outo, asenteellinen ja aika köyhä MLL:n julkaisu lapsen kasvisruokavaliosta. Jos se on ainut materiaali, mitä neuvolalla on tarjota, niin ei ole hyvin se.
Olisi ihanaa nähdä kun palaatte Suomeen! Aurinkoa alkukesään,
-liisa
Moi Liisa,
VastaaPoistaja ihanaa kuulla että B. on noin innokas pikku sormiruokailija!! Palataan Helsinkiin heti juhannuksen jälkeen, nähdään sitten pian vaikka sormiruokapiknikin muodossa!
Ja huh, onpa taas kerran aivan uskomattomia nuo terveydenhoitajat! Ymmärrän kyllä että tooodella suuret hypyt niillä ihanilla käyrillä voivat kertoa allergioista/kehityshäiriöistä/ties miestä, mutta jos lapsi on iloinen ja terve, en käsitä miksi asiasta tehdään niin suuri numero. Huvittava detalji (jota en kaikelta kiireeltä ehtinyt tänne kirjata) esimerkiksi on se, että olimme nyt viime viikolla Suomessa 9-kuukautisneuvolassa, jossa Iriksen mitat olivat 70,5 cm/6,7 kg. Terkkari (taas kerran sijainen, ei kiva Helena!) oli tipahtaa tuoliltaan järkytyksestä ja tuntui virkoavan entiseen uhoonsa, kun kyse on kasvis-kala-vauvasta (mikä termi!) ja vieläpä sormiruokailijasta. Kas vain, löytyipä syy tälle hirvittävälle laihuudelle! Me ei saatu tuota ihanan kuuloista esitettä, vain kehotus, että lihan aika on nyt tullut -- vanhempien itsekkäät ja idealistiset haaveet saavat nyt vähäksi aikaa siirtyä sivuun. Ja syöttääkin pitää, koska "eihän se lapsi tietenkään itse osaa säädellä syömistään. Nyt taas eilen oltiin Espanjan "neuvolan" vastaavassa 9-kuukautistarkastuksessa. Iris oli lihonut 60 grammaa :) ja sekä lääkäri että terveydenhoitaja ihastelivat hänen iloisuuttaan ja reippauttaan istua vaa'alla (täällä on maailman oudoin istumavaaka) -- ei sanaakaan siitä, että hän olisi liian laiha. Ainoa ihmettelyn aihe oli, että Iris VIELÄKIN saa äidinmaitoa. Kussakin lastenhoitokulttuurissa näyttää olevan omat erikoisuutensa...
Paljon aurinkoisia terveisiä siis teille, ja taistellaan tahoillamme käyräajattelua vastaan!
Oli pakko tulla kommentoimaan, vaikka tästä kirjoituksesta on jo piiiitkä aika.
VastaaPoistaLöysin sun blogin jokin aika sitten, ja lueskelen sitä nyt alusta lähtien :)
Mä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että ruokkisin lastani pääasiassa lusikalla, mutta vauvapa olikin eri mieltä. Lusikka ei kelpaa, ei vaikka kuinka yrittäisi. Kolmen viikon tuloksettoman yrittämisen jälkeen (aloitettiin 5kk iässä) luovuin lusikasta ja aloin tarjota sormiruokaa. Heti alkoi maistumaan.
Kun mainitsin sormiruokailusta 6kk-neuvolasta, terkkarin kommentti oli suunnilleen että "jaa". Ei mitään neuvoja, ohjeita, kritiikkiä, kirjoitti kyllä neuvolakorttiin että syö sormiruokaa.
Onneksi meillä vaihtuu nyt neuvolatäti toiseen kun tää vanha jää ilmeisesti osa-aikaeläkkeelle ja lopettaa lastenneuvolan pidon, saa vaan nähdä onko uusi terkkari sormiruokailun puolesta vai vastaan...