No tästä! Iris herkuttelee antaumuksella oman aikansa ja siirtää kylläiseksi tultuaan ylijääneen ruoan kohteliaasti syöttötuolinsa tarjottimen oikeaan reunaan! (Tämä suhteellisen uusi juttu toimii vain kotona; ravintolassa paikkana on valitettavasti useimmiten toistaiseksi lattia...) Ja kun ruoka on kerran tarjottimen reunassa, se ei enää maistu, maanittelee aikuinen häntä tai ei.
Ihanaa lukea teidän perheen ruokaedesottamuksia ja tästä blogikirjoituksesta löytyvä tyytyväisen sormiruokailijan kuva kertoo kaiken olennaisen.
VastaaPoistaMeillä kiinteiden maistelu aloittiin soseilla mutta hetken soseruokailun aloittamisen jälkeen tuli olo että pieni ruokailija haluaisi ottaa itse aktiivisemman roolin. Pikagoogletuksen jälkeen löysin infoa sormiruokailusta ja ensimmäisen kokeilun jälkeen olin myyty, niin tyytyväiseltä meidän ruokailija vaikutti! Tämän jälkeen olemmekin siirtyneet lähes täysin, satunnaisia puuroepisodeja lukuunottamatta, sormiruokailemaan ja homma toimii kuin junan vessa!
Seuraavana haasteena olisikin nyt tämän alun maku- ja koostumustotuttelun jälkeen päästä syömään enemmän koko perheen voimin yhteistä ruokaa ja tähän tilanteeseen olen löytänyt mukavasti vinkkejä blogistasi. Selkeästikin miekkosemme seuraa silmä kovana mitä äidin ja isän lautaselta löytyy ja pieni suu aukeaa maiskuttelemaan vihjeeksi että "maistuis kyllä mullekin". Vielä ruokailijallemme ei ole siunaantunut hampaita (ikää nyt reilu 7kk) ja hieman mietityttääkin mitä kaikkea nuo ikenet pystyvät jauhamaan. Leipä, pasta...? Toisaalta hienosti tuolta kaikki liian suuret palaset tai muuten ei nieltäväksi kelpaavat osaset ovat kyllä tulleet pihalle että ehkäpä tarkan valvovan silmän alla pitäisi vain rohkaistua kokeilemaan. Juuri tuota täysjyväpenneä itsekin olen ajatellut sillä se myös meidän perheen herkkua.
Olen päässyt blogikirjoitustesi lukemisessä vasta tähän saakka, joten jatkan tiedon imuroimista, vielä monen monta mielenkiintoista tekstiä odottamassa :)
Kiitos, ja kaikkea hyvää teidän perheelle!