Hunajamelonia hopealautaselta

before

 Ystäväni toi eilen tuliaisiksi hunajamelonin. Ah, siitä olikin aikaa kun viimeksi iskin hampaani sen mehevään hedelmälihaan! On sanomattakin selvää, että Iriskin sai maistiaiset.

Pieni tilannekatsaus: Iris on nyt kahden viikon ajan syönyt kiinteitä, ja tähän mennessä hän on maistellut (tässä järjestyksessä) avokadoa, banaania, porkkanaa, perunaa, mandariinia ja tänään tätä hunajamelonia. Selkeitä suosikkeja taisivat olla avokado ja porkkana, mutta kaikkia on järsitty antaumuksella ja iloisena. Näissä kahdessa viikossa myös koordinaatio on parantunut huimasti: avokadoa putsattiin vielä korvista ja hiuksista, mutta jo porkkanan kohdalla suurin osa ruoasta löysi tiensä nimenomaan suuhun.  

Olin kuvitellut että neuvolassa ihmetellään sormiruokameininkiämme ja käydään läpi ne yleisimmät ennakkoluulot (”no mutta eihän se saa alas mitään ilman hampaita”, ”voi voi, tukehtumisvaara” ja ”hirveä sotku ja vaiva”) mutta olen tainnut olla onnekas, sillä terveydenhoitaja kehui valintaa hyväksi ja kirjasi sen vieläpä neuvolakorttiinkin. Iris on sormiruokaillut ihmisten ilmoilla jo monta kertaa, eikä kukaan ole kummastellut toimintaamme sen kummemmin, oikeastaan päinvastoin. Monia pikku sormiruokailijoita viedään muitta mutkitta ravintoloihinkin, ja me aiomme urheasti tehdä saman. Tie on sitä paitsi jo selvä: Unicaféssa Iris pisteli puolikkaan perunan, ja seuraavaksi aion uskaltautua Café Talon brunssille!

after

ps. Otsikko on totta: emme ole vielä hankkineet sormiruokailijalle ilmiselvän hyödyllistä muovitarjottimellista syöttötuolia, joten siihen saakka hän syö tältä mummoni tarjottimelta. Se toimii paljon paremmin kuin kaikenlaiset muumilautaset, joissa kuva oli sisältöä tärkeämpi. Uskoisin että mummo osaisi arvostaa tätä!