Sormiruokaa käytännössä

Iris täyttää ensi viikolla seitsemän kuukautta. Hän on herkutellut kaikenlaista alkaen avokadosta ja banaanista perunaan ja porkkanaan, kesäkurpitsaan ja parsakaaliin, omenaan ja hunajameloniin. Uusin aluevaltaus ja kenties suosikkikin on tofu. On aika koota sormiruokailun hyödyllisiksi havaitsemiamme perusperiaatteita ruokailun alkutaipaleen eli tässä tapauksessa ensimmäisen kuukauden ajalta. Lista on koottu lukuisten kirjojen, tutkimusten, blogien sekä tietenkin omien kokemuksiemme perusteella.

 * Muista aina, että lapsen täytyy istua pystyasennossa (älä koskaan anna hänen syödä esimerkiksi sitterissä). Jos hän ei vielä istu syöttötuolissa, pidä häntä sylissä.

* Totuta lapsi jo pian muun perheen ruokarytmiin. Aloita sormiruokailu esimerkiksi yhdellä aterialla päivässä (vaikkapa lounaalla) ja lisää sitten pikkuhiljaa mukaan päivän muut ateriat.

* Hyviä aloitusruokia ovat esimerkiksi höyrytetyt/keitetyt peruna, porkkana, parsakaali yms., tai hedelmät, esimerkiksi avokado, banaani, mango tai päärynä.

* Kun lapsi on tutustunut pariin perusmakuun ja oivaltanut mistä syömisessä on kyse, voit alkaa tarjoilla monipuolisesti erilaisia ruokia, myös samalla aterialla. Ellei suvussa ole allergioita, lapsi voi jo pian syödä omia versioitaan perheen muusta ruoasta. Ainoa ehdoton nyrkkisääntö, josta kaikki asiantuntijat (ja neuvola!) ovat samaa mieltä, on että suolaa ja sokeria tulee välttää koko ensimmäisen elinvuoden ajan. 

* Pilko ruoat nyrkkiin alussa sopiviksi lohkoiksi tai palasiksi. Kun lapsi on enemmän tai vähemmän käsittänyt mistä syömisessä on kyse, hänelle voi laittaa käteen lusikan. Samalla ruokia voi pikku hiljaa muokata ruokailuvälineystävällisempään suuntaan (puurot, paksut sosekeitot jne.)

* Älä koskaan hoputa lasta saati pakota häntä syömään. Sormiruokailun ydinajatus on, että lapsi oppii syömään omaan tahtiinsa ja oman todellisen tarpeensa mukaan. Ruokia menee aluksi naurettavan pieniä määriä (muutama puolikas parsakaalinkukinto, neljäsosaperuna ja niin edelleen), mutta tärkeintä onkin tässä vaiheessa niihin tutustuminen. Lapsi kyllä tietää, milloin vatsa on täysi.

* Muista, että ainakin yhden vuoden ikään asti kaiken kiinteän ravinnon on tarkoitus olla lisäruokaa. Vauvan ruokaympyrän tärkein pilari koko ensimmäisen elinvuoden ajan on äidinmaito. Eri tutkimuksissa esiintyy eriäviä mielipiteitä sen suhteen, tulisiko maito tarjoilla ennen vai jälkeen kiinteän ruoan. Jotkut ovat sitä mieltä, että maito täyttää liiaksi vatsaa jotta lapsi jaksaisi syödä kiinteitä, toiset taas ovat sitä mieltä että nälkäiseen vatsaan hotkittu kiinteä ruoka vähentää imuhalukkuutta ja siis pikkuhiljaa maidontuotantoa. Oma kokemukseni on, ettei imetyksellä ole tässä niin väliä: Iris on ollut kiinteästä ruoasta aivan yhtä kiinnostunut imetyksen jälkeen kuin silloinkin, kun olen ollut itse jossakin muualla eikä maitoa ole ollut ollenkaan tarjolla kiinteän aterian yhteydessä.

”Libérense de los triturados” (”vapautukaa soseista”), luin nerokkaan espanjalaislastenlääkäri Carlos Gonzálezin kirjasta vasta valmistautuessani antamaan kiinteitä ruokia vauvalleni. Ihmettelin tuolloin hiukan lausahduksen pateettista sävyä, mutta ymmärsin sittemmin, että itse valmistetuissa soseissa on aikamoinen vaiva ja välineiden tiskaaminen siihen nähden, että lapsi lopulta saa alas kaksi teelusikallista, kaupan soseet (joita itse usein ostin evääksi tai täytekakkujen täytteeksi) ovat aivan käsittämätöntä huttua. Katsokaa nyt tätäkin Piltin mangososetta:

Mangoa on soseesta kolmasosa: loppu on vettä, lisättyä hedelmäsokeria (!) sekä riisitärkkelystä (!!).  Näiden lisäksi on vielä erilaisia sakeuttamisaineita sekä lisättyä C-vitamiinia. Kaiken tämän lisäksi ajatusta lapselle tarjotusta "oikeasta ruoasta" puoltaa se, että aitoja kiinteitä ruokia syömällä hän oppii maistamaan, hienontamaan ja nielemään alusta alkaen itse, sekä tietenkin tunnistamaan oikeiden ruokien oikeita makuja. Käsi sydämelle: söisittekö itse mieluummin tätä kirjaimellisestikin vetistä lisäainemössöä vai natustaisitteko auringon makeuttamaa, tahmean mehukasta oikeaa kullankeltaista mangoviipaletta?