Suomen herkut

Palasimme toissapäivänä takaisin Helsinkiin. Yritin hyvällä menestyksellä ahmia Espanjan suosikkiherkkujani (gazpachoa, pimientos del padróneja, patatas bravaseita ja niin edelleen) niin paljon etten kaipaisi niitä aivan valtavasti seuraavien parin kuukauden aikana. Kun lopulta pääsin omaan tuttuun S-markettiini, moiset Välimeren herkut olivat jääneet kauas unholaan. Olin tullut kauppaan vailla varsinaista ostoslistaa, ja koriini sukelsi kuin vaistonvaraisesti karjalanpiirakoita, ruisleipää, makeita luomuporkkanoita, Oltermannia, rahkaa, piimää ja kuhaa. Kursivoin viimeiset, koska en koskaan ole pitänyt piimästä ja syön kalaa kasvissyöjän katkerana kompromissina. Siinä se kuhafile vain yksinkertaisesti seisoi kalatiskissä, ja juuri sillä hetkellä minun oli pakko saada juuri se. Kokemattomuudestani kalojen kanssa kertoo se, että kotona jouduin soittamaan äidille ja kysymään, miten se oikein valmistetaan. Öljyä pannuun ja minuutti per puoli, sanoi äiti. Ja hiukan valkopippuria ja suolaa pintaan. Ihanaa! Löysin pakkasesta puolikkaan pariisinperunapakkauksen kalan seuraksi, ja porkkanaviipaleet höyrystin vihanneslisukkeeksi. Voitte arvata, kuka nakersi niistä osan.